Teksti: Jaakko Vuorio, Tampereen yliopisto
Tutkijoilla yleisesti tiedossa oleva ongelma on, että tutkimushankkeissa tuotettu tutkimustieto ei aina saavuta käytännön toimijoita, kuten opettajia ja opetuksenjärjestäjiä. On tietenkin niinkin, että myös tutkijat eivät aina ole täysin selvillä millaista tutkimusta yliopistoissa oikein tehdään. DigiKilta halusi saada selville, millaista digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimusta on löydettävissä kotimaisista yliopistoista. Asiaa selvitettiin tutustumalla tieteenalan toimijoihin, tutkimusrahoituksiin ja lopulta tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.
Digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimus Suomessa:
Digikilta-selvitys 2020
Vuorio, Jaakko
Tampereen yliopisto
2020
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/119900
Selvityksessä tarkastellaan kuluneen vuosikymmenen eli vuosina 2010-2020 rahoitettua kotimaisten yliopistojen tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Aineisto koostuu tutkimushankkeista, jotka edustavat suurta osaa kotimaisista ja kansainvälisisistä tutkimusrahoituksista aina Suomen Akatemian hankkeista Euroopan Unionin Horisontti 2020 -hankkeisiin. Otoksesta puuttuu EU:n Erasmus+ -hankkeet, säätiöiden rahoittamat hankkeet, sekä Opetushallituksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeet. Lopullinen aineisto koostuu 115:sta tutkimus- ja kehittämishankkeesta, joille tehtiin laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimushankkeet teemoiteltiin tutkimuskategorioihin. Aineistoa tuettiin vielä tutkimusryhmien edustajilta kerätyllä kyselyllä liittyen tieteenalan hankkeisiin ja tulevaisuuden näkymiin.
Kuluneen vuosikymmenen euro- ja hankemäärältään merkittävä tutkimusteema on ollut STEM (Science, Technology, Engineering, Mathematics). Muita keskeisiä tutkimusteemoja ovat olleet internet- ja informaatiolukutaitoihin keskittyvät tutkimushankkeet, pelit ja leikillisyys sekä digitaalisten oppimisympäristöjen tutkimus. Toistaiseksi tekoälyyn liittyvät tutkimushankkeet eivät ole nousseet merkittävästi esille tutkimushankkeissa, kuten voisi julkisen keskustelun perusteella päätellä. Tilanne voi tietenkin muuttua 2020-luvulla. Täydellinen listaus tutkimusteemoista on löydettävissä itse selvityksestä.
Entäpä tutkijat? Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa koneoppimiseen ja tekoälyyn liittyvät tutkimushankkeet lisääntynevät entisestään. Muita tutkijoiden esille tuomia keskeisiä teemoja ovat oppimisanalytiikka, XR eli keinotodellisuus, pelillisyys, ja erilaiset henkilökohtaiset avustajat ja oppimista tukevat botit. Siinä missä teknologia kehittyy, on myös oppimisen tutkimuksen teoreettista tietämystä lisättävä, jotta tutkimus ei ainoastaan seuraa teknologista kehitystä jääden passiiviseksi ja liian reaktiiviseksi. Teknologian kehittyessä on tutkijoiden ylläpidettävä ja peräänkuulutettava myös eettistä keskustelua teknologian ja oppimisen välisistä yhteyksistä. Tutkijat tarkastelevat myös hieman pessimistisesti jos tieteenala typistyy liialti luonnontieteellisten aiheiden ympärille.
Selvitys antaa poikkileikkaavan kuvan kotimaisesta digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuksen tieteenalasta sekä nykytilanteesta. Erityisen hyödyllinen selvitys voi olla käytännön opetus- ja kasvatusalan toimijoille, joille tutkimustoimijat ja -hankkeet voivat olla hieman tuntemattomampia, mutta myös tutkimusyhteisöille, jotka etsivät uusia tutkimusavauksia tai kenties uusia tutkimuspartnereita tulevaisuuden seuraaviin menestyksekkäisiin tutkimusavauksiin ja -ehdotuksiin. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, löytäisivätkö tutkimusyhteisöt täysin uudenlaisia avauksia, jopa yllättäviäkin sellaisia, uusista yhteistyön ja tekemisen muodoista. Tämä vaatinee myös tutkimusrahoittajien ja erilaisten rahoitusohjelmien kehittymistä sellaiseen suuntaa, joka mahdollistaa uudenlaisten tutkimusavausten tukemisen.
