Tyttö iPadin äärellä Kahoot-kyselyyn vastaamassa

Mitä kuului koulujen digitalisaatiolle ennen kevään 2020 poikkeustilaa – Digiajan peruskoulu II -selvitys julkaistiin 18.5.2020

Erika Tanhua-Piiroinen, Tampereen yliopisto

Vuonna 2019 aiempi Valtioneuvoston kanslian rahoittama Digiajan peruskoulu -hanke sai jatkoa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Tässä jatkohankkeessa halusimme syventää itsearviointikyselyiden ja taitotestitulosten antamaa tietoa ja lähdimme kahden tutkijan voimin haastattelemaan opettajia, oppilaita ja rehtoreita eri puolella Suomea. Vierailimme yhteensä kymmenessä eri koulussa, kaikkien kuuden aluehallintoviraston alueilla. Haastatteluiden kautta pääsimme kurkistamaan koulujen seinien sisälle ja paitsi rikastamaan kvantitatiivisen aineiston tuloksia, myös tutustumaan hienoihin paikallisiin oivalluksiin.  Hankkeen 18.5.2020 julkaistussa loppuraportissa luomme sekä haastatteluiden että itsearviointi- ja taitotestiaineistojen perusteella kokonaiskuvaa perusopetuksen digitalisaation tilasta ennen kevään 2020 poikkeustilannetta ja koulujen nopeaa, isoa digiharppausta etäopetukseen.

Laadullista tutkimusaineistoa kertyi 10 rehtorihaastattelusta, 10:stä opettajien ryhmähaastattelusta ja 10:stä oppilaiden ryhmähaastattelusta. Opettajia oli mukana niin ylä- kuin alakoulun puolelta ja laajasti eri oppiaineita edustaen. Oppilaita oli myös yläkoulun ja alakoulun luokilta, osa heistä toimi kouluissaan oppilasagentteina tai vastaavissa tehtävissä. Määrällinen aineisto koostui Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus) määrittelemän edustavan kuntaotoksen mukaan kootuista vuosien 2017 – 2019 vastauksista Opeka-, Oppika– ja Ropeka-itsearviointikyselyihin, sekä opettajien ja 9. luokan oppilaiden vastauksista ICT-taitotestiin. Yhteensä Opekan vastauksia oli kolmen vuoden aineistossa 6409 opettajalta, Ropekaan vastasi 460 rehtoria tai johtajaa ja Oppikaan 16568 oppilasta. ICT-taitotestin teki vuosina 2017–2019 yhteensä 5065 opettajaa ja 9318 yhdeksäsluokkalaista.

Digitalisaation strateginen johtaminen

Koulujen rehtorien ja johtajien mukaan opettajien kannustaminen ja taloudellisista resursseista huolehtiminen ovat tärkeimpiä koulun digitalisaation johtamisen kysymyksiä. Suurella osalla haastatelluista kouluista oli käytössään kunnan TVT-suunnitelma tai digistrategia. Osalla kouluista oli laadittuna tai työn alla myös erilaisia osaamistasoja tai osaamispolkuja opettajien ja oppilaiden TVT-taitojen ja pedagogisten käytäntöjen tueksi. Koulujen toimintakulttuurit muuttuvat kuitenkin hitaasti ja rehtorit olivatkin yksimielisiä siitä, että muutokselle on annettava riittävästi aikaa. Kirjattuja digistrategioita oleellisempana pidettiin osin sitä, että ollaan mukana digitalisaatiossa ja tarjotaan oppilaille monipuolisia tapoja oppia.  Kaikissa haastatelluissa kouluissa opettajat kokivat rehtorin tukevan uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja toimivan kannustavasti opettajien suuntaan.

Ymmärrän sen, että jos laivaa käännetään liian nopeasti niin sitten ihmiset tippuu, mutta toisaalta jos se on liian hidas niin jotkut kyllästyy siihen menoon. Se pitää hakea se keskitie sieltä. Ja sietää niitä säröääniä ja epäilyksiä siellä. Mutta kun uudestaan ja uudestaan toistaa sitä, kuinka tämä on tärkeää. Sitä vois tehdä vieläkin enemmän, sellaista toistoa, että hoksataanhan me, että tämä on tärkeää. Sillä saa sitä sitoutumista, kun kaikki hoksaa yhdessä, että niinpä.” (rehtori, pieni alakoulu)

Kaaviokuva Ropeka-kyselyn tuloksista vuosina 2017-2019.
Kuvio 1. Rehtoreiden Ropeka-vastausten mukaan koulujen strategiatyö digiasioiden osalta on edennyt. 45 prosenttia rehtoreista arvioi vuonna 2019 koulunsa digistrategian olevan jo määritelty ja lähes koko henkilöstön tiedossa.

Osaaminen

Opettajien osaaminen näyttäytyy tulosten valossa kaksijakoiselta. Toisaalta tulokset eivät ole ICT-taitotestin perusteella parantuneet juurikaan kolmen vuoden aikana, mutta itsearviointien perusteella edistymistä on kuitenkin tapahtunut kaikissa ikäluokissa:

Kuvio 2. Opettajien vastaukset Opekan kysymykseen, jossa omaa osaamista arvioitin viiden osaamistason perusteella. Erityisesti huomio kiinnittyy alle 30-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden osaamistasojen paranemiseen, mutta myös muissa ikäryhmissä koetut puuteet osaamisessa ovat vähentyneet ja nousua tapahtunut ylemmille tasoille.

Laaja-alaisten osaamistavoitteiden käytännön toteuttamista ei ole opetussuunnitelman perusteissa selkeästi eritelty oppiainetasolla, mikä toisaalta antaa kouluille vapaat kädet opetuksen toteutukseen, mutta toisaalta vaarana on, että tavoitteet jäävät oppiainekohtaisten sisältötavoitteiden jalkoihin. Haastattelujen perusteella kouluilla onkin kirjavat käytännöt näiden laaja-alaisten tavoitteiden käsittelylle. Sama koskee ohjelmoinnin opetusta kouluilla sekä siihen liittyvää opettajien ja oppilaiden osaamista.

Ohjelmoinnin opetus ei ole haastattelujen mukaan vielä vakiintunut kouluissa. Alakouluissa ohjelmoinnillista ajattelua harjoitetaan osana kaikkea opetusta suunnitelmallisemmin kuin yläkouluissa. Yläkouluissa ohjelmointi sijoittuu pääosin matematiikan ja käsityöaineiden yhteyteen, jolloin se jää myös oppilaiden mielestä usein melko erilliseksi palikaksi, eikä siten ole kovin mielekästä. ICT-taitotestin perusteella opettajien ohjelmointiosaaminen parani hieman vuosien 2017 ja 2018 välillä, mutta vuoden 2019 tulokset olivat jälleen vuoden 2017 tasolla. Oppilaiden osalta osaamisessa ei näkynyt muutoksia. Oppika-kyselyn vastauksista kuitenkin ilmeni, että ohjelmointia ovat päässeet koulussakin kokeilemaan yhä useammat oppilaat.

Pylväsdiagrammi opettajien, digitutoreiden ja oppilaiden ohjelmointiosaamisesta. Vahvin osaaminen digituutoreilla.
Kuvio 3. Alkeisohjelmoinnin tehtävissä suoriutuminen ICT-taitotestissä vuosien 2017 – 2019 (maksimipisteet 2)

Digitalisaatio koulujen toimintaympäristössä ja toimintatavoissa

Opettajien mukaan digitalisoituminen on tuonut opetukseen kerroksellisuutta ja monipuolisuutta sekä lisännyt opettajien motivaatiota. Hallinnollisten tehtävien siirtyminen sähköisiin ympäristöihin on helpottanut näiden tehtävien hoitoa. Opetustilanteet ovat puolestaan helpottuneet digilaitteiden myötä etenkin oppisisältöjen havainnollistamisessa ja oppimisen eriyttämisessä. Opetustilojen uudelleenjärjestely on myös osaltaan helpottanut erilaisten opetusmenetelmien ja toimintatapojen hyödyntämistä. Tästä olivat esimerkkeinä kouluilla erilaiset monitoimitilat, joissa oppilaat saattoivat käydä niin oppituntien kuin välituntienkin aikana rakentelemassa esimerkiksi 3D-tulostinta käyttäen tai etsimässä tietoa internetin maailmasta. Eräällä koululla oppilaat saivat sovitulla välitunnilla käydä monitoimitilassa pelaamassa yhdessä tanssimatolla. Tilojen käyttö ei rajoittunut kuitenkaan ainoastaan digitaalisiin resursseihin, vaan niissä oli tarjolla myös kirjallisuutta ja erilaisia rakenteluun soveltuvia tarvikkeita ja materiaaleja. Myös erilaisia ei-digitaalisia pelejä oli tarjolla.

Oppimateriaaleista perinteiset oppikirjat ja vihot sekä monisteet olivat edelleen vuonna 2019 kärjessä, kun opettajilta ja oppilailta kysyttiin ICT-taitotestin taustakyselyssä erilaisten resurssien käytön yleisyyttä. Suosituimpia opetuksessa käytettäviä digiresursseja ovat internet tiedonhaussa, verkko-oppimateriaalit, digitaaliset oppimisympäristöt ja työvälineohjelmistot, joista verkkomateriaalien ja digiympäristöjen suosio on kasvanut. Verkostoitumispalveluiden, blogien ja digitaalisten arviointivälineiden hyödyntäminen opetuksessa jää vähäiseksi, mutta myös niiden suosiossa on tapahtunut pientä kasvua.

Pylväsdiagrammi kertoo digitaalisten oppimateriaalien käytöstä opetuksessa. Internet tiedonhaussa, verkko-oppimateriaalit sekä digitaaliset oppimisympäristöt yleisimpinä.
Kuvio 4. Digitaalisten oppimateriaalien käyttäminen opetuksessa. (0 = ei koskaan, 1 = toisinaan, 2 = viikoittain, 3 = päivittäin, 4 = useita tunteja päivittäin)

Opettajista hieman alle 60 prosentilla oli vuonna 2019 henkilökohtaisessa käytössään kannettava tietokone ja hieman yli puolet Opekaan vastanneista oli saanut tabletin henkilökohtaiseen käyttöönsä. Älypuhelin oli työnantajan toimesta 22 prosentilla Opekaan vastanneista opettajista.

Haastatteluiden perusteella oppilaiden omien älylaitteiden hyödyntämisessä koulutyössä on suuria koulukohtaisia ja opettajakohtaisia eroja. Joissain kouluissa oppilaiden omat laitteet olivat itsestään selvä osa oppitunteja etenkin tiedonhakuun liittyvissä tehtävissä, ja oppilaiden omien laitteiden käyttöä pyrittiin edistämään muun muassa yhteisillä Kahoot-visailuilla ja osallistamalla oppilaat koulun sosiaalisen median kanavien sisällöntuotantoon. Osassa kouluista omien laitteiden käyttö oli kielletty kokonaan koulupäivän aikana.

Tutoropettajatoiminta on lisääntynyt entisestään. Vuonna 2019 vastaajista 85 prosentilla on koulussaan pedagoginen tukihenkilö, eli käytännössä tutoropettaja tai vastaava. Vuonna 2017 luku oli 78 % ja vuonna 2018 se oli 80 %. Rehtorien vastausten perusteella vuonna 2019 jo 93 prosentilla kouluista toimii tutoropettaja, kun vuoden 2017 aineiston perusteella sellainen oli 81 prosentilla kouluista. Opekan ja Ropekan vastausten perusteella tutoropettajia toimii siis tällä hetkellä jo noin yhdeksällä koululla kymmenestä. Toteutukseltaan ja laajuudeltaan tutortoiminta vaihteli haastatelluilla kouluilla kunnan jokaisen koulun neljästä tutoropettajasta yhteen per koulu ja säännöllisistä viikoittaiseen lukujärjestykseen merkityistä tutortunneista tarvittaessa avustaviin tutoropettajiin. Yhdessä koulussa kaikkien opettajien oli myös mahdollista laskuttaa tutortoiminnan budjetista tunteja, jotka kokivat käyttäneensä kollegoiden digitutorointiin. Tosin haastattelussa kävi myös ilmi, että opettajat eivät olleet muistaneet tuota mahdollisuutta aina käyttää. Apua oli siis tarjottu kollegoille ihan vastikkeettakin.

Digitalisaatioon liittyviä hyviä käytäntöjä haastatelluissa kouluissa

Yhteiset verkkoympäristöt helpottavat asioiden jakamista niin opettajien kuin koko kouluyhteisönkin keskuudessa. Avoimuuden ja yhteisöllisyyden koettiin olevan tärkeitä tekijöitä koulujen toimintakulttuurissa. Hyvänä esimerkkinä jakamisen kulttuurista oli erään koulun kalenterisovellus, jonka kautta hoituivat niin opettajankokousten pöytäkirjojen tuottaminen kuin sijaisten hankinta ja tuntisuunnitelmien jakaminen sijaisille.

Tutoropettajat ja vastuutiimit jalkauttavat digitaalisia työskentelytapoja opettajien keskuuteen. Koulun tai kunnan sisällä tapahtunut digiosaamisen jakaminen koettiin erillistä täydennyskoulutusta hyödyllisemmäksi tavaksi edistää digitaalisten resurssien käyttöönottoa. Lähellä arkea tapahtuva oppiminen ja toisaalta vertaiselta saadut vinkit oli helppo viedä heti käytäntöön. Mutta yhtenä esimerkkinä mainittiin myös opetuksenjärjestäjän ylläpitämä “täydennyskoulutustarjotin”, jossa kaikki tarjolla oleva muodollisempi koulutus oli löydettävissä yhdestä paikasta. Tämä helpottaa täydennyskoulutuksiin hakeutumista ja osallistumista.

Oppilaat toimivat monissa kouluissa jo digiagentteina tai mentoreina muille oppilaille – ja myös opettajille. Oppilaat myös kokivat vertaisopettamisen ja -oppimisen digiasioissa hyvin mieluisaksi.

Avoimet yhteiset tilat resursseineen ovat oppilaiden vapaassa käytössä myös oppituntien aikana. Joustavat digiresurssien käyttömahdollisuudet tukevat monipuolisia oppimistapoja silloinkin, kun laitteita on koulun käytössä rajallisesti.

Yhteisopettajuuden eri muodot (yhteissuunnittelu, oppiaineiden jakaminen tai samanaikaisopetus) vahvistavat digitaitojenkin osalta oppilaiden monipuolisia oppimiskokemuksia.

Opettajille ja oppilaille määritellyt digiosaamisen taitotasot tai oppimispolut yhtenäistävät opetuskäytäntöjä ja -sisältöjä sekä takaavat tasavertaisten digitaitojen karttumisen.

Digitalisaation etenemistä hidastavia tekijöitä haastattelujen perusteella

Kunnan tietohallinnon ja koulun yhteistyön toimimattomuus mm. laitehankinnoissa, laitteiden ylläpidossa ja huollossa voi vaikeuttaa koulujen omaa kehitystoimintaa. Opettajat kokivat joissain kunnissa, ettei koulujen tarpeita riittävästi kysytty eikä opettajia aina kuunneltu, kun uusia laitteita hankittiin.

Opettajien käytössä olevien henkilökohtaisten laitteiden puute, sekä oppilaiden 1:1 laitteiden puute voivat estää digitaalisten opetus- ja oppimismuotojen täysipainoista hyödyntämistä, ja siten myös oppilaiden monipuolisten digitaitojen karttumista. Tämä tuli selvästi haastatteluissa esille, vaikka kouluilla oli toisaalta löydetty keinoja vähäisempien laitteiden käyttämiselle, kuten edellisessä kappaleessa todettiin.

Valtakunnallisten ohjeiden riittämättömyys – erityisesti laaja-alaisten oppimistavoitteiden ja ohjelmoinnin opetuksen osalta koetaan kouluissa haasteeksi. Yhdenmukaiset ohjeet ja sisällöt mahdollistaisivat opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteutumisen aiempaa paremmin.

Joidenkin opettajien haluttomuus lähteä kokeilemaan uutta vahvistaa myös oppilaiden eriarvoista asemaa digiosaamisen karttumisen näkökulmasta. Epävarmuus omia taitoja kohtaan sekä muutosvastaiset asenteet vaikeuttavat uusien toimintatapojen kehittämistä ja jalkauttamista kouluissa.

Yhteenveto ja toimenpidesuositukset

Digitaalisuuden korostaminen ei ole ollut, eikä sen tulisi jatkossakaan olla itsetarkoitus perusopetusta kehitettäessä. Sen sijaan, näin ”koronakevään” jälkeen, on entistä selvempää, että kukaan opettaja tai yksikään koulu ei voi jättäytyä digitalisaation kelkasta. Opettajat ja rehtorit painottivat haastatteluissa pedagogisia lähestymistapoja digitalisaatioon, mikä onkin koulujen digikehitykselle hyvä ohjenuora.  Erilaisia sovelluksia ja laitteita on tarjolla paljon. On entistä tärkeämpää pohtia mihin tilanteeseen, mille oppilasryhmälle tai yksittäisellekin oppilaalle ja mihin tavoitteiseen liittyen digitaalinen resurssi tarvitaan ja otetaan käyttöön. Tavoitteena tulee olla oppimisen monipuolisuuden lisääminen tuomalla perinteisempien oppimisen tapojen rinnalle uusia – myös etäopetuksessa hyödynnettäviä mahdollisuuksia, sekä tarjota kaikille oppilaille riittävät perustaidot digitaalisessa osaamisessa opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Tässä kirjoituksessa olen kertonut pääpiirteissään selvityksemme tuloksia eri näkökulmista. Kattavammin niitä löytyy itse raportista, jossa olemme esittäneet myös seuraavat toimenpidesuositukset digitalisaation pedagogisen toteuttamisen tueksi:

  • Oppilaiden tieto- ja viestintätekniikan osaamistasojen määrittely tulisi sisällyttää jo opetussuunnitelman perusteisiin. Opetussuunnitelman perusteissa olisi hyvä kirjata esimerkiksi kunkin vuosiluokan vähimmäisosaamistavoitteet.
  • Opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen laaja-alaisten osaamistavoitteiden toteuttamiseksi tulisi valmistella valtakunnallisesti yhtenäinen ohjeistus.
  • Ohjelmoinnin opetukseen tulisi vahvistaa selkeät sisällöt ja selkeyttää ohjelmoinnin opetusvastuun määrittelyä.
  • Tieto- ja viestintäteknologian perusteiden opetuksen palauttaminen opetussuunnitelmaan omana kokonaisuutenaan on syytä ottaa huomioon seuraavaa opetussuunnitelmaa kehitettäessä. Jos ei haluta palauttaa erityisiä “atk-tunteja” osaksi perusopetusta, tulisi jonkinlaisten intensiivikurssien, esimerkiksi yläkoulun alkaessa, laajentua yleiseksi käytännöksi kansallisen ohjauksen tuella.
  • Opettajien tieto- ja viestintätekniikan osaamistasojen määrittely olisi hyvä toteuttaa myös valtakunnallisesti, jotta oppilaille voidaan taata mahdollisimman tasapuoliset mahdollisuudet tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen.
  • Tutoropettajajärjestelmä olisi varmistettava pysyväksi toiminnaksi, otettava se huomioon jo tuntikehyksessä ja valtion budjetissa.
  • Oppilaiden ja opettajien sekä rehtoreiden tieto- ja viestintätekniikan osaamista tulisi säännöllisesti ja järjestelmällisesti seurata. Osaamista mittaavia testejä olisi hyvä tarjota koulujen käyttöön kansallisen toimijan taholta, kuten esimerkiksi Opetushallituksen tai Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen kautta.
  • Rehtoreiden tulisi edelleen huolehtia opettajien osaamistason tukemisesta täydennyskoulutuksiin kannustamalla ja huolehtimalla koulutukseen osallistumisen edellytyksistä.
  • Kaikille oppilaille tulisi tarjota henkilökohtainen laite käyttöön, ja lisäksi kouluilla olisi hyvä olla yhteiskäyttöisiä, erilaisia laitteita ja muita digiresursseja, jotka mahdollistaisivat monipuolisen digiosaamisen karttumisen.
  • Myös opettajille tulisi ehdottomasti tarjota henkilökohtainen laite käyttöön. Muuten esimerkiksi täydennyskoulutuksissa opittujen asioiden harjoittelu on hankalaa ja opittu voi jäädä viemättä käytäntöön.

Lisätietoja

Digiajan peruskoulu II -loppuraportti: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162236

Itsearviointikyselyt:
https://opeka.fi                   
https://oppika.fi                          
https://ropeka.fi

ICT-taitotesti: http://rosa.utu.fi/taitotesti 


Yläpalkin kuva: Steve Riot, Pixabay

Opettajien digiosaaminen on parantunut edelleen, oppilaat kaipaavat vielä lisää aktivointia

Teksti: Erika Tanhua-Piiroinen ja Suvi-Sadetta Kaarakainen

Valtioneuvoston kanslian rahoittama Digiajan peruskoulu -hanke päättyi vuoden 2018 lopussa ja hankkeen loppuraportti julkaistiin 15.2.2019. Jo väliraportissa 2017 näkynyt maltillinen kehitys on jatkunut ja opettajien digiasioiden osaaminen on parantunut. Oppilaiden osaamisessa vastaavaa kehitystä ei selvityksen perusteella vielä näy. Oppilaat osaavat kuitenkin tuottaa monenlaisia digitaalisia sisältöjä ja ovat aktiivisia sovellusten käyttäjiä vapaa-ajallaan. Tämä potentiaali kannattaakin kouluissa hyödyntää entistä paremmin.

Loppuraportissa digitalisaation tilaa arvioitiin samojen teemojen kautta kuin vuoden 2017 väliraportissa, eli strategian, toimintaympäristön, opettajien ja oppilaiden digitaalisen osaamisen, digiresurssien hyödyntämisen sekä kehittymisen ja tuen näkökulmista. Lisäksi tarkasteltiin digitalisaation yhdenvertaisen toteutumisen taustatekijöitä ja kiinnitettiin huomiota ohjelmointiosaamisen tilanteeseen. Aineistona käytettiin vuosien 2017 ja 2018 vastauksia opettajien, rehtorien ja johtajien sekä oppilaiden itsearviointikyselyihin (Opeka, Ropeka ja Oppika) ja opettajien sekä 9. luokan oppilaiden ICT-taitotestin tuloksia. Koko raportti löytyy Valtioneuvoston sivustolta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161383

Strategia

Koulujen strategiatyössä on tapahtunut seurantavuosien aikana positiivista, joskin hidasta, kehitystä. Tavoitteiden jalkauttaminen osaksi kouluyhteisön toimintaa on vielä vaiheessa. Positiivista kehittymistä on tapahtunut muun muassa yhteisen vision olemassaolossa ja työyhteisön tukemisessa teknologiaa hyödyntäviin pedagogisiin käytänteisiin opetus- ja oppimisprosessissa. Digitalisaation mahdollisuuksia sisällytetään aiempaa enemmän koulun yhteisiin tavoitteisiin ja opettajan työn kokonaissuunnittelussa pyritään yhä enemmän huomioimaan myös digitalisaatioon liittyvät asiat, ja niille asetetaan tavoitteita.

Kuvio 1. Strategian määrittely ja sen tunteminen opettajien keskuudessa ovat parantuneet seurantajaksolla 2017 – 2018.

Kuvio 2. Kouluyhteisön sitoutuminen digitalisaation mukanaan tuomiin toimintatapoihin on rehtoreiden vastausten mukaan parantunut seurantajaksolla.

Toimintaympäristö

Kokonaisuudessaan opettajien tyytyväisyys toimintaympäristöön laitteiden ja tietoverkkojen saatavuuden ja toimivuuden suhteen on pysynyt lähes ennallaan vuosien 2017 ja 2018 välillä. Tietoverkkojen toimivuuden suhteen opettajien tyytyväisyys on kuitenkin hieman noussut (asteikolla 1-5, vuonna 2017: ka =3,55 ja 2018: ka =3,81, p < 0,001). Opettajat ovat näin ollen keskimäärin jokseenkin tyytyväisiä saatavilla olevien verkkojen toimivuuteen.

Oppika-kyselyn mukaan oppitunnilla käytettävistä laitteista tabletit ovat oppilailla selkeästi yleisimpiä. 5.luokan oppilaiden vastausten perusteella erityisesti henkilökohtaisten tablettien määrä on lisääntynyt edellisestä lukuvuodesta peräti viidellä prosentilla. Oppitunneilla käytettävien laitteiden määrä ei kuitenkaan näytä tarkoittavan sitä, että niitä käytettäisiin oppitunneilla usein: Tietokonetta ja tablettia ei käytetä joka päivä ja kahdeksasluokkalaisista valtaosa ei käytä tablettia lainkaan.

Digitaaliset ja muut oppimisresurssit

Digiresursseja käytetään kouluissa edelleen vaihtelevasti. Sekä opettajat että oppilaat ilmoittivat keskeisinä ja jokapäiväisinä oppimisresursseina oppikirjat, vihot ja monisteet. Digiresurssien käyttö on vielä monessa oppilaitoksessa verrattain vähäistä. Oppilaat ovat aktiivisia digilaitteiden käyttäjiä vapaa-ajallaan, mutta koulutyössä niitä hyödynnetään vielä varsin satunnaisesti. Selvityksen perusteella opettajat käyttävät tietokoneita ja tabletteja opetuksessa oppilaita enemmän ja ovat oppitunneilla pääasiallisia teknologian käyttäjiä.

Interaktiivisten esitystaulujen suosio on kasvanut seurantajaksolla selkeästi, mutta edelleen niitä käytetään opettajien mukaan keskimäärin vain joillakin tunneilla. Tiedon esittäminen opetustilanteessa on opettajien yleisimpiä teknologian käyttötapoja, ja se on edelleen lisääntynyt tutkitulla aikavälillä.

Kuvio 3. Opettajien aktiivisuus digiresurssien käytössä on lisääntynyt erityisesti interaktiivisten esitystaulujen, digitaalisten oppimisympäristöjen ja toimisto-ohjelmien käytössä sekä tiedon esittämisessä opetustilanteessa.

Osaaminen

Opettajien osaaminen kehittyy maltillista vauhtia. Selkeimmin kehitys näkyy, kun tarkastellaan opettajien omaa arviointia osaamisestaan kolmen seurantavuoden ajalta (kuvio 4). Kun vuoden 2016 aineistossa vielä viidesosa opettajista koki digitaalisessa osaamisessaan olevan puutteita, on luku vuoden 2018 aineistossa enää 10 prosenttia. Pääosa opettajista kokee edelleen olevansa perustason osaajia. Henkilöstöryhmittäin ja ikäryhmittäin tarkasteltuna eniten puutteita kokivat osaamisessaan erityisopettajat ja yli 50-vuotiaat opettajat. TVT-asiantuntijoiksi itsensä arvioineista, joita on kaikissa ikäryhmissä alle seitsemän prosenttia, vähiten on alle 30-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita.

Mies- ja naisopettajien arviot omasta osaamisestaan erosivat myös jonkin verran. Erityisesti kahdessa osaavimmassa ryhmässä naisten osuus on huomattavasti (lähes 10 %) pienempi kuin miesten. Samansuuntainen tulos näkyy myös ICT-taitotestissä sekä testipisteiden että opettajien omien osaamisarvioiden vertailussa.

Kuvio 4. Opettajien arviot osaamisestaan ovat parantuneet selvästi vuodesta 2016. enää 10 % opettajista arvioi osaamisessaan olevan puutteita.

Positiivista kehitystä on tapahtunut myös ICT-taitotestin tulosten perusteella. Niin mies- kuin naisopettajienkin väline- ja sisältötaidot ovat parantuneet tilastollisesti erittäin merkitsevästi (kaikkien osalta p < 0,001) tarkasteluvuosien välillä. Opettajien keskuudessa myönteistä kehitystä on tapahtunut sekä niiden opettajien taidoissa, jotka osallistuivat tutkimukseen molempina tarkasteluvuosina, että yleisesti vuosien 2017 ja 2018 otoksiin osallistuneiden opettajien taidoissa.

Miesopettajien väline- ja sisältötaidot todetaan edelleen merkitsevästi naisopettajia paremmiksi (p < 0,001). Opettajat menestyivät molempina tarkasteluvuosina ICT-taitotestin perusteella parhaiten tiedonhaussa, viestinnässä, mobiilisovellusten päivittämisessä, tekstinkäsittelyssä ja tietoturvaan liittyvissä kysymyksissä. Heikointa suoriutuminen oli ohjelmoinnissa, tietoverkoissa, asennettavien sovellusten turvallisuuden arvioinnissa, kuvankäsittelyssä sekä tietokoneiden perustoiminnallisuuksien hallinnassa.

Kuvio 5. Opettajien ICT-taitotestin väline- ja sisältötaitoja vaativien tehtävien hallinta (%) vuosina 2017 ja 2018.

Ohjelmointiosaaminen

ICT-taitotestin perusteella opettajien alkeisohjelmoinnin taidot ovat kohentuneet vuosien 2017 ja 2018 välillä. Erityisesti parantumista on tapahtunut naisopettajien ja luokanopettajien taidoissa, mikä on rohkaiseva havainto: taidot ovat parantuneet eniten alkeisohjelmoinnin heikoimmin hallitsevien opettajien keskuudessa. Keskimäärin miesopettajat hallitsevat alkeisohjelmoinnin osa-alueet naisopettajia paremmin ja digitutorina toimivat opettajat kollegojaan huomattavasti paremmin. Yhdeksännen luokan oppilaiden osaamisessa sen sijaan ei ole tapahtunut muutosta tarkasteluvuosien välillä. Kaikkiaan 89 prosenttia oppilaista jäi kokonaan vaille pisteitä alkeisohjelmoinnin tehtävässä. Opettajista jäi vastaavasti vuonna 2017 alkeisohjelmoinnin osa-alueella vaille pisteitä lähes kaksi kolmasosaa ja vuonna 2018 enää alle puolet.

Opeka-kyselyn perusteella vain noin 22 prosenttia kaikista vastaajista on kokeillut graafista ohjelmointia oppilaiden kanssa. Määrä on kuitenkin noussut vuosien 2017 ja 2018 välillä noin kolme prosenttia. Opettajien omien arvioiden perusteella graafisen ohjelmoinnin osaaminen on vielä heikkoa, mutta sekä miesten että naisten arviot osaamisestaan ovat kuitenkin kohentuneet edellisvuoteen verrattuna (kuvio 6).

Kuvio 6. Nais- ja miesopettajien omat arviot graafisen ohjelmointiympäristön osaamisestaan ja muutokset arvioissa vuosien 2017 ja 2018 välillä (Opeka-kysely).

Opettajille suunnattu ohjelmointiaiheinen täydennyskoulutus näyttää siis vaikuttaneen näinkin lyhyen tarkastelujakson aikana varsin positiivisesti opettajakunnan taitoihin. Yläkoulujen päättävien oppilaiden ohjelmoinnin tehtävien heikko menestys kertonee kuitenkin enemmän koodin lukemiseen tottumattomuudesta kuin ohjelmointitaitojen puutteista, sillä alkeisohjelmoinnin tehtävät eivät edellyttäneet varsinaista ohjelmointiosaamista – sen sijaan ne edellyttivät ongelmanratkaisutaitoja ja loogista päättelykykyä sekä kykyä lukea ja antaa toimintaohjeita.

Digitalisaatio etenee pedagogiikan ehdoilla

Digitalisaatio etenee kouluissa maltillisesti. Digitaalisia oppimisympäristöjä ja materiaaleja otetaan käyttöön painettujen oppikirjojen ja muiden oppimateriaalien rinnalle mitä ilmeisimmin pedagogisten tavoitteiden ja oppimistilanteen mukaan. Vuonna 2019 käynnistyneen Digiajan peruskoulu II -hankkeen laadullisen aineiston keruu on käynnissä parhaillaan ja antaa jo viitteitä saman suuntaiseen kehitykseen. Jatkohankkeen tuloksista kerromme loppuvuodesta 2019.

Tutoropettajia toimii jo suuressa osassa kouluja ja sen vaikutuksia opettajien osaamiseen on mielenkiintoista seurata edelleen. Vuonna 2016 kerätyn Opeka-aineiston avoimissa vastauksissa koulutukseen pääseminen koettiin yhtenä merkittävistä digitalisaation etenemisen esteistä. Sen jälkeen tutoropettajatoiminta on toden teolla käynnistynyt ympäri Suomen, ja vaikuttaa siltä, että tutoropettajat ja muu vertaistuki koulun arjessa tulevat helpottamaan opettajien osaamisen paranemista ehkä jopa enemmän kuin varsinaisen koulutyön ulkopuolella järjestettävä täydennyskoulutus.

TOIMENPIDESUOSITUKSIA:

  • Rehtoreiden tulee yhteistyössä työyhteisön ja sidosryhmien kanssa huolehtia koulun kehittämistä koskevien strategioiden ajantasaisuudesta ja myös keinoista strategian toteuttamiseksi ja seuraamiseksi.
  • Rehtorin tulee huolehtia, että koulun infrastruktuuri – mukaan lukien langattomat verkot ja laitteet – mahdollistaa monipuoliset pedagogiset ratkaisut sekä opetusta ja oppimisprosessia tukevan teknologian hyödyntämisen.
  • Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia koulujen riittävästä resursoinnista, jotta rehtorit voivat toteuttaa strategian edellyttämät toimenpiteet.
  • Rehtoreille ja koulun johtajille olisi hyvä kehittää oma tutorjärjestelmä. Sen avulla rehtorit saisivat tarvittaessa tukea niin strategioiden tekemiseen kuin niiden seurantaan, sekä moniin muihin koulun muutosjohtamisen haasteisiin.
  • Tutoropettajatoimintaa tulee edelleen vahvistaa tukemaan opettajien teknologista ja pedagogista osaamista ja vakiinnuttaa se osaksi koulutyön kehittämisen rakenteita.
  • Opettajien täydennyskoulutuksen tarjonnassa erityishuomio tulisi nyt suunnata yli 40-vuotiaiden opettajien sekä erityisopetuksen henkilöstön digikoulutukseen.
  • Oppilailla on edelleen merkittäviä puutteita välinetaidoissa ja tietotekniikan perusteiden hallinnassa. Näihin on syytä vakavasti paneutua koulun osalta ja huolehtia että oppilaat saavat riittävät välinetaidot jotka auttavat heitä soveltamaan taitojaan erilaisiin digitaalisin sovelluksiin ja tuotoksiin.
  • Opetuksessa tulisi aiempaa monipuolisemmin hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia oppilaslähtöisesti, esimerkiksi oman sisällön tuottamiseen ja jakamiseen, opiskeluun ja tiedonhankintaan sekä erilaisten yhteiskunnan digitaalisten palvelujen käyttöön liittyvien tehtävien muodossa.
  • Monipuolinen digitaalisten teknologioiden käyttö yhdistyy oppilaiden digiosaamiseen. Kouluissa tulee pyrkiä tarjoamaan lapsille ja nuorille monia erityyppisiä mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia resursseja, laajentaen näin koulun ulkopuolella usein varsin yksipuoliseksi jäävää teknologioiden käyttöä.
  • Luotettavan tiedon kerääminen ja tiedolla johtaminen tukevat koulujen kehittämistyötä. Tämän vuoksi myös koulujen digitalisaatioprosessin pitkäjänteinen seuranta oppilaiden, opettajien ja rehtorien näkökulmista on tärkeää. Siten voidaan taata tasa-arvon parempi toteutuminen oppilaille eri puolella Suomea ja myös kuntien sisällä.

Selvityksessä käytetyt kyselyt ja testit:
http://opeka.fi
http://ropeka.fi
http://oppika.fi
http://rosa.utu.fi/taitotesti/

Yhteystiedot:
jarmo.viteli @ tuni.fi
erika.tanhua-piiroinen @ tuni.fi
suvi-sadetta.kaarakainen @ utu.fi

Digistrategioita ja tutoropettajia

Teksti: Erika Tanhua-Piiroinen

Digiajan peruskoulu -hankkeen vuoden 2017 välitulokset julkaistiin marraskuussa. Selvityksen perusteella näyttää siltä, että hyvään suuntaan ollaan menossa, mutta tekemistä riittää vielä. Uusien opetussuunnitelmien myötä digitalisaatio on entistä selvemmin läsnä koulujen toiminnassa. Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa hankkeessa tutkitaan, miten opettajien, rehtoreiden ja oppilaiden osaaminen sekä koulujen toimintatavat vastaavat tähän haasteeseen ja miten hallituksen kärkihankkeiden toimenpiteet näkyvät kouluyhteisöissä. Yhtenä esimerkkinä toimenpiteistä on tutoropettajatoiminta, joka on käynnistynyt monissa kunnissa.

Vuoden 2017 selvityksessä digitalisaation tilaa arvioitiin strategian, toimintaympäristön, opettajien ja oppilaiden digitaalisen osaamisen, digiresurssien hyödyntämisen sekä kehittymisen ja tuen näkökulmista. Aineisto koottiin keväällä 2017 Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen laatiman 68 kunnan otoksen kouluista. Otos muodostettiin aluehallintovirastojen alueilta tasaisesti, erikokoiset kunnat huomioiden. Rehtorit (n=217), opettajat (n=1990) ja oppilaat (n=25838) vastasivat Tampereen yliopiston TRIM-tutkimuskeskuksen ylläpitämiin itsearviointikyselyihin (Opeka.fi, Ropeka.fi ja Oppika.fi) verkossa. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen kehittämään opettajien ICT-taitotestiin vastasi 2162 opettajaa ja 9.-luokkalaisten osuuteen 5455 oppilasta. Koko raportti löytyy Valtioneuvoston Selvitys- ja tutkimustoiminta -sivustolta.

Strategia

Aikaisemmissa tutkimuksissa selkeän strategisen johtamisen on todettu vaikuttavan positiivisesti opettajien asenteisiin digitaalisen teknologian opetuskäyttöä kohtaan ja edesauttavan teknologian monipuolista hyödyntämistä opetuksessa. Rehtorien vastausten perusteella kouluilla onkin jo laadittuina digistrategioita ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, mutta niiden jalkauttaminen koulun arkeen, käytäntöjen systemaattinen kehittäminen ja strategian toteutumisen seuranta ovat vielä työn alla.

Kuva 1. Rehtorien vastauksia digistrategiaan liittyviin kysymyksiin.

Digitaaliset ja muut oppimisresurssit

Digiresursseja käytetään kouluissa vaihtelevasti. Sekä opettajat että oppilaat ilmoittivat keskeisinä ja jokapäiväisinä oppimisresursseina oppikirjat, vihot ja monisteet. Digiresurssien käyttö on vielä monessa oppilaitoksessa verrattain vähäistä. Oppilaat ovat aktiivisia digilaitteiden käyttäjiä vapaa-ajallaan, mutta koulussa niitä hyödynnetään vielä varsin satunnaisesti. Selvityksen perusteella opettajat käyttävät tietokoneita ja tabletteja opetuksessa oppilaita enemmän ja ovat oppitunneilla pääasiallisia teknologian käyttäjiä.

Kuva 2. Opettajien ja oppilaiden oppmisresurssien käyttäminen, ICT-taitotestin taustakyselystä

Osaaminen

Itsearvioinnin perusteella opettajien osaaminen on kehittynyt myönteisesti perustaitojen osalta edelliseen vuoteen verrattuna, ja puutteellisiksi taitonsa arvioineiden osuus on vähentynyt. Sen sijaan monipuolisten osaajien ja kehittyneiden digipedagogien määrä ei ole juuri lisääntynyt. Testitulosten perusteella opettajat hallitsevat parhaiten tiedonhaun ja viestinnän, merkittävimmät puutteet löytyvät laitteiden peruskäytön ja digitaalisen sisällön tuottamisen hallinnasta.

Kuva 3. Osaamisen taso rehtorien ja opettajien itsearviointikyselystä, Opeka ja Ropeka.

ICT-taitotestissä oppilaiden osaaminen on monella osa-alueella tyydyttävää, mutta jää heikoksi esimerkiksi esitysgrafiikka- ja taulukkolaskentaohjelmistojen sekä yllättäen tietokoneiden perustoiminnallisuuksienkin hallinnassa. Hyvälle tasolle oppilaiden osaaminen ei yllä vielä millään osa-alueella. Ohjelmointiosaaminen on sekä opettajilla että oppilailla varsin heikkoa.

Digitalisaation suuntaviivoja

Selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että perusopetuksen digitalisaation suunta on oikea. Tutoropettajatoiminta on käynnistynyt jo suuressa osassa kouluja ja sen vaikutuksia opettajien osaamiseen on mielenkiintoista arvioida jatkossa. Miten tutoropettajatoiminta ja muu vertaistuki koulun arjessa vaikuttavat tulevaisuudessa täydennyskoulutuksen järjestämiseen, jää nähtäväksi. Vuonna 2016 kerätyn Opeka-aineiston avoimissa vastauksissa koulutukseen pääseminen koettiin yhtenä merkittävistä digitalisaation etenemisen esteistä.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna digiresursseissa ja opettajien ja oppilaiden osaamisessa ei ole suuria eroja. Kuntien sisällä esiintyy kuitenkin suurtakin vaihtelua, mikä saattaa aiheuttaa eriarvoistumista koulujen välillä. Tilannetta onkin tärkeä seurata sekä valtakunnan että kuntatasolla ja puuttua tarvittaessa tilanteeseen korjaavin toimin. Näin huolehditaan edellytyksistä edistää koulujen digitalisaatiota, pedagogiikan muutosta ja oppilaiden tasavertaisia mahdollisuuksia kehittää tulevaisuudessa tärkeää osaamista osana kaikille yhteistä perusopetusta.

TOIMENPIDESUOSITUKSIA:

  • Koulujen opetuksen digistrategiat tulee laatia tukemaan pedagogisia toimintasuunnitelmia. Strategiset tavoitteet pitää jalkauttaa koko kouluyhteisöön ja muuttaa ne toimiviksi käytänteiksi. Strategioiden laadintaan olisi hyvä saada suuntaa antavia kansallisia linjauksia ja koulutusta.
  • Rehtoreille ja koulun johtajille tulee tarjota digiajan koulun menestykselliseen johtamiseen liittyvää koulutusta ja työkaluja.
  • Koulujen laite- ja digioppimateriaalihankintojen tulee tukea digistrategiaa ja hankintatarpeiden perustua pedagogisiin lähtökohtiin.
  • Opetuksessa tulee edistää oppilaiden aktiivista roolia digiresurssien hyödyntäjinä. Viihdepainotteiseen mobiililaitekäyttöön tottuneille oppilaille tulee tarjota niin erilaisten laitteistojen peruskäyttöön kuin monipuolisiin sisältötaitoihin liittyvää opetusta ja kokemuksia.
  • Digitaalisten peruskäyttötaitojen integroimista osaksi oppiaineita on syytä jatkossa tarkastella kriittisesti ja pohtia olisiko digitaitojen opetukseen syytä varata oma opintokokonaisuutensa.
  • Opettajien digiosaaminen tulee huomioida osana henkilökohtaisia kehittymissuunnitelmia ja kehityskeskusteluja.
  • Täydennyskoulutuksen tulee olla tarvelähtöistä ja tukea koulun digistrategiaa sekä opettajan henkilökohtaista kehittymissuunnitelmaa. Erityisesti opetussuunnitelman edellyttämään ohjelmoinnin opetukseen tulee jatkossa tarjota opettajille riittävästi täydennyskoulutusta.
  • Opettajat tulee sitouttaa digiosaamisensa kehittämiseen ja tarjota monipuolisia täydennyskoulutusmahdollisuuksia opetushenkilöstölle tasapuolisesti.
  • Koulujen digitaalisen toimintakulttuurin ja opettajien sekä oppilaiden digiosaamisen kehittyminen vaativat systemaattista seurantaa.

Selvityksessä käytetyt kyselyt ja testit:
http://opeka.fi
http://ropeka.fi
http://oppika.fi
http://rosa.utu.fi/taitotesti/

Yhteystiedot:
jarmo.viteli(at)uta.fi
erika.tanhua-piiroinen(at)uta.fi

Oppilaat digitaitoja oppimassa

Tieto- ja viestintäteknologian (tvt) opetuskäytön osaaminen on keskeinen laaja-alaisen osaamisen taito (L5) syksyllä 2016 käyttöönotetussa opetussuunnitelmassa. Kuopion peruskouluissa näitä taitoja opitaan ja hyödynnetään suunnitelmallisesti ja monipuolisesti kaikilla vuosiluokilla ja eri oppiaineissa. Tvt:n avulla kannustetaan oppilaita aktiivisuuteen, lisätään oppilaiden osallisuutta ja luodaan mahdollisuus luovuuteen sekä henkilökohtaisten työskentelytapojen ja oppimispolkujen löytämiseen. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään yhteisöllisenä työvälineenä, minkä kautta vahvistetaan vuorovaikutustaitojen ja ajattelun taitojen kehittymistä. Tvt:n taitoja opitaan hyödyntämään vastuullisesti ja tarkoituksenmukaisesti osana koulun arkea. Oppilaiden osaamisen tasoa seurataan säännöllisesti toteutettavilla kyselyillä (esim. Oppika).

Tieto- ja viestintäteknologista osaamista kehitetään opetussuunnitelman mukaisesti neljällä pääalueella:

  1. Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä sekä kehittämään käytännön tvt-taitojaan omien tuotosten laadinnassa.
  2. Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti.
  3. Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.
  4. Oppilaat saavat kokemuksia ja harjoittelevat tvt:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa.

Kuopion perusopetukseen on näiden ja eri oppiaineiden OPS-tavoitteiden pohjalta laadittu osaamisen kuvaukset 2., 6. ja 9. vuosiluokan päätteeksi. Taitotasotavoitteiden avaamiseksi ja niiden käytännön toteutuksen tueksi on laadittu tukimateriaalia Kuopion tvt-tukisivustolle. Tukimateriaalissa tavoitteet on aukaistu konkreettiseksi toiminnaksi linkkivinkkeineen. Lisäksi tukisivustolle on laadittu ja päivitetään jatkuvasti valmiita tavoitteisiin liittyviä oppimistehtäviä.
Linkki Kuopion kaupungin tvt-tukisivustolle: https://peda.net/kuopio/tvt-tuki (tämä teos, jonka tekijä on Kuopion kaupunki, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä).

Kuva: Juho Laitinen
Teksti: Jarno Bruun ja Anu Wulff

Missä menee koulujen digitalisaatioprosessi?

Digitaalinen peruskoulu -hanke tekee seurantatutkimusta siitä, miten koulujen digitalisaatioprosessi etenee. TRIM-tutkimuskeskus toimii Digikilta-hankkeen tutkimuspartnerina ja pyrimme tuottamaan sekä jalostettua informaatiota koulujen digitalisaatioprosessista kiltalaisille että uusia tutkimustuloksia koskien mm. oppimisanalytiikkaa, lisättyä ja virtuaalitodellisuutta jne. koulutuksessa ja oppimisessa.

Seuraamme tarkkaan peruskoulun digitalisaatioprosessin etenemistä käyttäen online-työkaluja, jotka on tarkoitettu oppilaille, opettajille ja rehtoreille. Olemme yhteistyössä kuntien (Tampere, Hämeenlinna, Espoo, Vantaa, Helsinki ja Turku) tvt-asiantuntijoiden kanssa rakentaneet nämä työkalut ja operoimme itse niiden online-toimintaa ja tulosten koostamista.

Makupaloja tulevista tuloksista

Uusimmat ennakkotulokset vuodelta 2017 osoittavat edelleen opettajien myönteistä suhtautumista digitaalisuuden hyödyntämiseen opetuksessaan. 75 % opettajista haluaisi käyttää enemmän digityökaluja (laitteet ja sisällöt) opetuksessaan. Toisaalta vain 50 % ilmoittaa, että heillä on käytössään riittävän nopea ja luotettava verkkoyhteys opetuksessaan. Opettajista 45 % ilmoittaa kokevansa jatkuvan uuden teknologian tuomisen opetukseen stressaavaksi. Tässä näkyy selkeitä eroavaisuuksia eri koulujen välillä. Näitä lukuja olisi varmasti mukava katsoa suhteessa myös Digikilta-kuntiin.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa oli myös rehtoreille oma kysely, jossa kysyttiin osittain samoja asioita kuin opettajilta. Rehtorit ilmoittivat systemaattisesti positiivisempia arvioita kuin opettajat mm. seuraaviin väittämiin:

  • Työyhteisön asenneilmapiiri on myönteinen uusien asioiden kokeilemiseen opetuksessa
  • Koulullani on yhteisesti sovitut tavoitteet TVT:n hyödyntämisestä opetuksessa
  • Koulussani on helppo lähteä kehittämään uusia toimintatapoja.

Oppilaille on myös tehty kysely heidän digitaidoistaan ja käytöstään. Pelisäännöt kännykän ja tietokoneen käytöstä oli käytössään 60 %:lla 2lk oppilaista, 45 %:lla 5lk oppilaista ja 15 %:lla 8lk oppilaista. Selkeää osaamisaukkoa oli mm. tekijänoikeuksien hahmottamisessa kaikilla luokka-asteilla.

Lisää tuloksia löytyy www.opeka.fi– ja www.ropeka.fi-palveluista sekä ITK-konferenssissa. Syksyllä 2017 ilmestyy lisäksi laajempi raportti tuloksista.

Lisätietoja

Digikiltalaiset voivat olla meihin yhteydessä mikäli haluavat tarkempia tuloksia omalta alueeltaan tai heillä on ideoita esim. uusista tutkimusavauksista:

Jarmo Viteli, jarmo.viteli@uta.fi
Erika Tanhua-Piiroinen, erika.tanhua-piiroinen@uta.fi

Esi- ja perusopetuksen DigiKilta-seminaari Hämeenlinnassa 29.11.2016

Päivän teemana: Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön strategiat & suunnitelmat

Aloitamme aamun vierailemalla uudella ja innovatiivisella Tuomelan koululla ja sen jälkeen siirrymme Verkatehtaalle, jossa jatkamme lounaalla ja yhteisellä työskentelyosuudella.

Ohjelma

8.30 – 9.30 Kahvit ja uuden Tuomelan koulun esittely
9.30 – 11.00 Jatketaan Tuomelan monitoimitilassa

Päivän teema: TVT, strategiat & suunnitelmat
Teeman esittelyä ja esimerkkejä strategiatyön toteutuksesta

Hämeenlinna

Kaarina

Vaasa

Toimintaa ohjaava tutkimus DikiKilta-hankkeessa: Opeka, Oppika ja Ropeka (Jarmo Viteli, Tampereen yliopisto)

11.00 Siirtyminen Verkatehtaalle
11.30 – 12.15 Lounas ja verkostoitumistauko
12.15 – 12.45 Digiloikasta pedaloikkaan (Leena Pöntynen, Kuntaliitto)

12.45 – 14.00 Pelkkää paperia vai poppia? Kestääkö TVT-strategiasi päivänvalon? Virikkeellistä, strategista pohdintaa yhdessä! (Teemu Moilanen, Ilona IT)

14.00 – 14.15 kahvitauko
14.15 – 14.45 Työskentely ryhmissä jatkuu
14.45 – 15.30 Ryhmätöiden esittely & päivän koonti

Ennakkotehtävä
Valmistele iltapäivän työpajaan tiivis mediaesitys (esim. video 1 min, kuvaesitys tai 1 dia) oman strategianne keskeisistä kulmakivistä. Miltä strategianne näyttää arjessa? Ennakkotehtävä toimii virikkeenä pienryhmätyöskentelylle ja tulee osaksi hankeverkoston yhteistä ideapankkia!