Viisi kättä työpöydän yllä nyrkit vastakkain yhteistyön merkiksi

Yhteisökehittäminen haastaa älykkäät kaupungit ja kunnat

Lähes kaikki kunnat ja kaupungit pohtivat kiihtyvällä tahdilla, mitä älykkyys oikein tarkoittaa kunkin kaupungin ja kunnan osalta. Kuntatalouden haasteet eivät tulevaisuudessa tule vähentymään, vaan kunkin kunnan ja kaupungin on omalta kohdaltaan mietittävä, miten älykäs teknologia ja älykkäät palvelut voivat auttaa järjestämään joustavampia, parempia ja laadukkaampia palveluita kuntalaisille. Tämä ei ole yksinkertaista, sillä isoilla kaupungeilla on erilaisia haasteita verrattuna pienempiin kuntiin jo kokoeron vuoksi. Lisäksi resurssit ja toimintaympäristöt vaihtelevat paljon monestakin tekijästä johtuen.

Eroista huolimatta myös yhteisiä haasteita on löydettävissä. Kuntien ja kaupunkien välinen yhteistyö teknologia- ja ohjelmistohankinnoissa on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana, mutta siinä on vielä paljon kehitettävää. Olen itse useasti miettinyt, miksi kunnat ja kaupungit eivät rakenna kiinteämmin yhteistyöverkostoja, joissa älykkään teknologian ja ohjelmistojen avulla pyrittäisiin yhdessä ratkaisemaan kaikille yhteisiä haasteita. Toimintaprosessit ovat kunnilla ja kaupungeilla suhteellisen samantyyppisiä, jolloin olisi järkevää yhdistää voimia ja osaamista sekä pyrkiä avoimen teknologian avulla yhteiskehittämään ratkaisuja yhteisiin haasteisiin sekä julkaisemaan ne avoimella lisenssillä kaikkien käyttöön. Tämä lisää resurssitehokkuutta sekä hyödyntää usean kunnan ja kaupungin osaamista laajasti yhteiseksi hyväksi.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi Turun kaupungin Turku.fi-palveluun pohjautuva kuntien avoin verkkopalvelualusta, jota myös Kuntaliitto aktiivisesti edistää. Samoin Hämeen ammattikorkeakoulun AvoinHäme-hankkeessa kehitetty Tavastia Events -konsepti on lähtenyt leviämään myös muualle maahan. Tavastia Events perustuu Helsingin kaupungin avoimella lähdekoodilla julkaisemaan Linked Events -tapahtumarajapintaan. Avoimen lähdekoodin hankkeita on löydettävissä myös osoitteessa www.avoinkoodi.fi, johon on koottu Suomen valtionhallinnossa, opetusalalla ja kuntasektorilla käytettäviä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.

Hämeenlinnan kaupunki on käynnistänyt ekosysteemiohjelman, jossa älykkäät palvelut -ekosysteemissä edistetään teemaa OpenHämeenlinna niin avoimen hallinnon kuin avoimen teknologian osalta. Ekosysteemissä on kymmeniä toimenpiteitä (roadmap), joilla Hämeenlinnan alueen yhteisöä pyritään saamaan mukaan yhteisölliseen kehitykseen niin yleisesti kuin teknologian alueella. Espoossa kehitetään varhaiskasvatuksen toiminnanohjausjärjestelmää (eVaka) ja haetaan yhteistyöhön muita kuntia ja kaupunkeja. Yhteisökehittämistä ei tapahdu vain maansisäisesti vaan Suomi ja Viro vievät eteenpäin kahta yhteiskehityshanketta. Tunnetuin on ehkä X-Road, jossa pyritään avoimen lähdekoodin mallilla helpottamaan tiedonsiirtoa julkisessa hallinnossa. X-Road on käytössä laajasti sekä Suomessa että Virossa ja sitä edistää yhdistysmuotoisesti NIIS. Samoin yhteiskehitetään VOLIS-järjestelmää, joka on tukijärjestelmä kokousten päätöksentekoa varten. Järjestelmä on suunniteltu tukemaan esim. lautakuntien ja valtuuston jäsenten julkista päätöksentekoa kokouksissa.

Esimerkkejä yhteisöllisistä kehityskonsepteista on paljon lisää ja kaikkia yhdistää ajatus siitä, että yhteiskehittäminen edistää kaikkien etuja ja antaa mahdollisuuksia resurssitehokkuuteen. Laajemmassa mittakaavassa samaan asiaan yhdistyy digitaalinen itsemääräämisoikeus, josta puhutaan erityisesti EU-tasolla. Julkiset toimijat ovat heränneet ajatukseen, että tietystä näkökulmasta on hyödyllistä pyrkiä digitaaliseen itsemääräämisoikeuteen, missä digitaalisista ohjelmistoista sekä datasta ja niiden käytöstä voidaan päättää itse. On nähtävissä, että yhteisökehittämisen trendi on voimistumassa ja siihen liittyy voimakkaasti digitaalinen itsemääräämisoikeus sekä laajasti avoimen teknologian konseptit ja trendit. Meidän tulisi julkisissa organisaatioissa, yrityksissä ja myös yksilöinä miettiä, miten tämä tulee vaikuttamaan ohjelmistojen ja datan käyttöön tulevaisuudessa sekä miten itse voimme parhaiten hyödyntää yhteiskehittämisen malleja.

Timo Väliharju
Toiminnanjohtaja
COSS ry – Suomen avoimien tietojärjestelmien keskus


Tutustu myös näihin

Lähikuva karttapallosta Euroopan kohdalta.

Maantiedon oppiaine digitalisoitiin Tampereen seudun alakouluissa

Digitalisaatio on muuttanut monta osa-aluetta yhteiskunnassamme, eikä peruskoulu ole mikään poikkeus. Vaikka helmitauluilla laskemisesta on kulunut pitkä aika, perinteinen kirja on sitkeästi pysynyt yleisimpänä oppimateriaalina. Tähän on pian tulossa Pirkanmaalla muutos, ja tulevaisuudessa ehkä koko maassa.

Mediamaisteri on yhdessä Tampereen kaupunkiseudun kuntien kanssa toteuttamassa ennennäkemätöntä verkko-oppimisen hanketta. Aivot yhdessä käyttöön -hankkeessa lähdettiin selvittämään, miten kokonaisen oppiaineen opetussuunnitelman digitalisoiminen onnistuu. Aiheeksi valittiin ympäristöoppi, ja tavoitteena on täysin digitaalisen oppimateriaalin luominen 3 – 6 luokille vuoteen 2021 mennessä. Ensimmäisenä hankkeessa tuotettiin 4. luokan Eurooppa -oppimateriaalit, jotka otettiin käyttöön alkuvuodesta. 

Hanke tähtää opetussuunnitelman mukaisen oppimateriaalin tuottamiseen, joka tukee niin oppimisen kuin opettamisen kehittämistä. Lisäksi edelleen muokattavien materiaalien odotetaan tuovan kustannussäästöjä tulevaisuudessa. Hankkeessa yhdistyy innovatiivisuus ja intohimo verkko-oppimiseen, ja Mediamaisteri on ylpeänä mukana luomassa tulevaisuuden koulua.

Kuin oppikirja, mutta verkossa

Aivot yhdessä käyttöön -hankkeen oppimateriaali tulee käsittämään koko ympäristöopin opetussuunnitelman digitaalisessa muodossa. Materiaali löytyy verkko-oppimisympäristöstä, jota Tampereen seudulla kutsutaan Repuksi. Reppu on Mediamaisterin tuottama oppimisympäristö, joka pohjautuu moodle -teknologiaan. 

Mediamaisteri on toiminut hankkeen teknisenä asiantuntijana sekä pääyhteistyökumppanina sisällöntuotannossa. Hankkeen aineisto on eräänlainen interaktiivinen diasarja, joka on tuotettu H5P-nimisellä sisällöntuotantotyökalulla. H5P:llä pystytään luomaan valmiiden pohjien päälle interaktiivista ja aktivoivaa sisältöä. H5P-sisältöpohjat toimivat sapluunana, jonka päälle opettajat voivat luoda ja kehittää laadukasta sisältöä edelleen. H5P-oppimateriaali on visuaalista ja mukaansatempaavaa, aktivoivat tehtävät innostavat ja mittaavat opittua. 

Esimerkki 4. luokan Eurooppa -H5P diasarjasta, teemana kartat.
Esimerkki 4. luokan Eurooppa -H5P-diasarjasta, teemana kartat.
Kuva: Mediamaisteri

Yhteistyön voimaa 

Kokonaisen oppiaineen digitalisointi on ollut jättimäinen projekti, ja se on vaatinut kaikilta osanottajilta sitoutumista. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut sujuva yhteistyö.

Työskentely Aivot-hankkeen parissa on ollut todella mielenkiintoista. Usein isot projektit ovat haastavia, mutta tämä hanke on hyvän yhteistyön ja yhteisen tavoitteen takia ollut yllättävän sujuvaa. Hienointa on ollut tiedonjako, ja avoimuus projektissa.

Alexandra, Mediamaisterin graafinen suunnittelija

Kun digitaaliset aineistot on valmiiksi rakennettu opetussuunnitelman mukaisiksi, opettaja voi joko käyttää niitä opetuksessaan sellaisenaan, tai muokata niitä omien painotustensa mukaan. Aineistot toimivat avoimen lähdekoodin mukaan, ja ne ovat yhteisöllisesti edelleen muokattavissa. Näin ollen maailman ja samalla faktatiedon muuttuessa ei tarvita uusia kirjoja kaikille oppilaille, vaan muutokset voidaan tehdä digitaalisiin versioihin, joita kehittää yhdessä eteenpäin.  

Syksyllä käyttöön uudet oppimateriaalit

Kun koulut avasivat ovensa syksyllä 2019, toteutetut Aivot yhdessä käyttöön -oppimateriaalit julkaistiin Tampereen, sekä Tampereen seutukuntien alueella neljäsluokkalaisten ja heidän opettajiensa käyttöön. Julkaistuista materiaaleista tullaan keräämään palautetta ja aineistoja kehitetään sen perusteella eteenpäin.

Laakereille ei ole jääty lepäilemään muutenkaan, vaan uusia oppimateriaaleja tuotetaan kovaa vauhtia. Tulevan lukuvuoden aikana niitä julkaistaan myös muiden vuosiluokkien käyttöön sitä mukaa kun ne valmistuvat ja läpäisevät tarkistuskierrokset niin ulkoasujen, kuin sisältöjen osalta.

Aivot-oppimateriaaleista ollaan tuottamassa myös yhteen paikkaan koottuja julkisia versioita, jotta oppilaiden vanhemmat ja muut asiasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan materiaaleihin entistä helpommin. 

Vastaisuudessa yhä suurempi osa peruskoulutuksesta on verkko-oppimista, ja Mediamaisteri on intohimolla mukana muokkaamassa tulevaisuuden koulua muuttuviin tarpeisiin.

Lue lisää Aivot yhdessä käyttöön -hankkeen esitteestä sekä Mediamaisterin blogista.


Yläpalkin kuva: Michael Gaida, Pixabay

ITK-konferenssi kutsuu – tule mukaan syksyn webinaareihin!

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa – ITK-konferenssi on Suomen suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma, joka kokoaa vuosittain yhteen noin 2 000 opettajaa, rehtoria, opetusteknologian asiantuntijaa, tutkijaa, päättäjää, opiskelijaa ja muita asiasta kiinnostuneita. Myös DigiKilta on ollut aktiivisesti mukana konferenssissa foorumiesitysten, työpajojen sekä verkostoitumiseen ja tiedon jakamiseen kannustavien ITK-olohuoneiden muodossa.

ITK-ystävät kokoontuvat Hämeenlinnassa jälleen 1.-3.4.2020 konferenssin 30-vuotisjuhlien merkeissä. Konferenssitunnelmaan pääset virittäytymään jo tämän vuoden puolella, kun ITK-webinaarisarja pyörähtää käyntiin 24.9.2019. Webinaareja on luvassa aina tiistaisin klo 14-15 lokakuun loppuun saakka.

ITK-konferenssi kutsuu mukaan 15 minuutin puheenvuoroja digitaalisen koulutuksen ja oppimisen maailmasta. Ehdota kiinnostavaa webinaaripuheenvuoroa 17.9. mennessä!

Tervetuloa mukaan ITK-juhlavuoteen. Aloitetaan webinaareilla, joissa toivottavasti myös sinä olet mukana! Konferenssin CFP on 30.9. – 31.10.2019.

Jarmo Viteli
ITK-konferenssin johtaja

Lisätietoja
https://itk-konferenssi.fi/
ohjelma@itk-konferenssi.fi

STEAM – täyttä höyryä & maker-kulttuuria DigiKilta-kunnissa

Science, Technology, Engineering, Arts and Mathematics – STEAM

DigiKilta-kunnista mm. Oulu ja Turku ovat lähteneet pilotoimaan STEAM-toimintaa. Turussa rakenteilla on varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen yhdistävä tiede- ja teknologiapolku, Oulussa perehdytetään opettajia STEAMiin ja maker-kulttuuriin työpajamuotoisten koulutusten kautta. Tutustu tarkemmin siihen, kuinka STEAM-toiminta on kunnissa käynnistynyt sekä toiminnan tavoitteisiin:


STEAM Turku – täyttä höyryä varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin

Teksti: Salla Sissonen, koordinaattori, Turun kaupunki

Millaisen viestin voisi koodata isänpäivän binäärirannekoruun? Millainen LED-valo vastaisi parhaiten eskarin unihuoneen yövalon puutteeseen? Millainen AR-oppimisympäristö Aurajoen rantaan voitaisiin rakentaa? Miten ratkaistaan merten roskaantuminen tai hillitään ilmastonmuutosta? Mitä sitten tehdään, kun siivousrobotti Armas jää eläkkeelle? Muun muassa näihin STEAM-aiheisiin kysymyksiin ovat turkulaiset varhaiskasvatuksen lapset, koululaiset ja toisen asteen opiskelijat etsineet vastauksia tänä lukuvuonna.

Lukiolainen opastaa kahta eskari-ikäistä iPadin äärellä.
Robopäivänä lukiolaiset ohjasivat eskarilaisia robotiikan saloihin mm. Sphero-pallojen, BeeBottien, Lego-robottien ja lentävien dronejen avulla

Kokeilupilotit ovat osa STEAM Turkua, jonka puitteissa on tänä lukuvuonna tehty monipuolista yhteistyötä eri oppiaineiden ja oppilaitosten välillä. Kokeilut ovat ulottuneet pienistä yhden ryhmän hakkerointitempauksista tai 3D-työpajoista koko Turun STEAMit! –pilottirahoitukseen ja aina Lounais-Suomen yhteistyökunnat kattavaan STEAM junior -haastekilpailuun saakka.

Mikä STEAM Turku?

Yksisarvispehmo eskarin pöydällä.
4.-9.-luokkalaisten suunnittelema ja toteuttama yksisarvinen valaisee eskarin unihuonetta sarvensa kärjen LED-valolla.

Turun kaupunki solmi huhtikuussa 2018 yhdessä alueen korkeakoulujen ja Turku Science Park Oy:n kanssa Teknologiakampus-sopimuksen, joka keskittyy tekniikan alan koulutustarjonnan ja tutkimuksen lisäämiseen. Yhteistyön tavoitteena on, että Turun korkeakouluista valmistuu lisää tekniikan kandidaatteja, diplomi-insinöörejä, insinöörejä, YAMK-insinöörejä ja merenkulun ammattilaisia alueen lisääntyviin tulevaisuuden tarpeisiin.

Syksyllä 2018 käynnistynyt STEAM Turku -hanke on osa Turun kaupungin toimintakokonaisuutta tässä yhteistyössä. Hankkeen toteutuksesta vastaa Turun kaupungin sivistystoimiala. STEAM Turku -hankkeeseen liittyy kokonaan tai osittain 18 erillistä projektia, joita toteutetaan koko toimialalla tai yksittäisillä palvelualueilla. Hankkeen rahoituksesta vastaavat Turun kaupungin konsernihallinto ja sivistystoimiala sekä erilaiset ulkopuoliset rahoittajat (ESR, EAKR, OPH, OKM jne.).

STEAM Turku -hankkeessa rakennetaan varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen yhdistävä tiede- ja teknologiapolku. Lisäksi tavoitteena on monipuolistaa yhteistyötä korkeakoulujen ja yrityselämän suuntaan sekä eri STEAM-työtä tukevien projektien kesken. Tavoitteena on mm. lisätä suoria väyliä toiselta asteelta jatko-opintoihin sekä kehittää uusia digitaalisia ratkaisuja, opetussisältöjä, oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä.


Oulun mallia kehittämässä STEAM-opinpolkuun ja makerspace-tiloihin

Teksti ja kuvat: Arto Niva, TVT-kehittäjäopettaja, Sivistys-ja kulttuuripalvelut, Oulun kaupunki

Kuusi oululaista koulua päätti lähteä kehittämään STEAM-henkistä opetusta keväällä 2018. Väkeä liittyi mukaan myös Oulun kaupungin Sivistys- ja Kulttuuripalveluista sekä Oulun Yliopistolta. Matkan varrelle on mahtunut monia vaiheita. Oltaessa uuden äärellä täytyy uskaltaa vain mennä eteenpäin ja kokeilla uusia asioita. Se on mukavampaa yhdessä, kokemuksia jakaen.

Hanke syntyi aidosta tarpeesta. Haluamme luoda yhteisön, joka panostaa taitopedagogiikkaan ja huomioi tulevaisuuden tuomat haasteet. Oppilaiden osallistaminen, innovointi, ongelmanratkaisu ja yhteistyö ovat kaiken tekemisen keskiössä.

Tämä kaikki vaatii paljon tekemistä, keskustelua, yhteistyötä ja verkostoitumista. Mukaan mahtuu onnistumisia ja epäonnistumisia. Tämä kaikki on osa prosessia.

Aloitimme STEAMiin kouluttamisen pilottikoulujen rehtoreista, koska heidän tukensa muutoksessa on todella tärkeää.

Iván Sánchez Milara kertoo Oulun Yliopiston Fab Labin työpajassa STEAM-opettajille, miten syntyy hyvä makerspace-tila.

Alkusyksyllä 2018 kuuden koulun rehtorit kokoontuivat kolmena iltapäivänä Oulun Yliopiston Fab Labiin tekemään ohjatusti projekteja ja keskustelemaan toimintakulttuurin muutoksesta ja pedagogiikasta. Jatkumona tälle pyörähtivät opettajien koulutukset käyntiin marraskuussa. Opettajien koulutuksissa syvennytään kuudessa koko päivän mittaisessa työpajassa STEAMiin ja maker-kulttuuriin. Jokaisesta pilottikoulusta koulutuksiin on osallistunut kaksi opettajaa. Heidät on jaettu kahteen ryhmään.

Pilottiopettajan harjoitustyö Oulun Yliopiston Fab Labin työpajassa.

Olemme järjestäneet muutamia yhteisiä Hackathon-päiviä ja muita tapaamisia, joiden aikana paneudumme isommalla porukalla johonkin teemaan.

Ohjausryhmä, jossa on edustajia joka koululta, yliopistolta ja kaupungin kehittäjäopettaja, kokoontuu noin parin kuukauden välein. Ohjausryhmässä vaihdetaan kuulumisia, jaetaan hyviä käytänteitä ja suunnitellaan tulevaa.

Keskeisimpänä yhteisenä missiona on luoda malli, jonka avulla STEAMia ja maker-kulttuuria voitaisiin jalkauttaa muillekin kouluille.

Tällä hetkellä keräämme kouluilta prosessien kuvauksia oppimiskokonaisuuksista. Joitakin kuvauksia on myös odotettavissa koulujen makerspace-tilojen synnystä ja taustoista.

Harjoitustyön äärelle Oulun Yliopiston Fab Labin työpajassa.

Kouluilla tapahtuu paljon ja olemme huomanneet STEAMista löytyvän todella monenlaisia rajapintoja. Yhteydet yrittäjyyskasvatukseen ja kiertotalouteen löytyvät helposti ja selkeitä näyttöjä meillä on myös syrjäytymistä ehkäisevistä vaikutuksista.

Hankkeemme antia oli hyvin esillä ITK:ssa viime kuussa. Ympäri Suomea saapui ihmisiä työpajaamme. Koko päivän työpajassa käytiin todella hienoa keskustelua ja mukaan mahtui paljon STEAM-henkistä tekemistä.

Yli-Iin STEAM-toiminta ja makerspace Värkkäämö oli myös esillä ITK-foorumissa.

Lisätietoa löytyy STEAMinOulu-blogista ja useat pilottikouluistamme kertovat kuulumisistaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Merkinnällä #steaminoulu löytyy aika paljon materiaalia.


Linkkejä

Opettajien digiosaaminen on parantunut edelleen, oppilaat kaipaavat vielä lisää aktivointia

Teksti: Erika Tanhua-Piiroinen ja Suvi-Sadetta Kaarakainen

Valtioneuvoston kanslian rahoittama Digiajan peruskoulu -hanke päättyi vuoden 2018 lopussa ja hankkeen loppuraportti julkaistiin 15.2.2019. Jo väliraportissa 2017 näkynyt maltillinen kehitys on jatkunut ja opettajien digiasioiden osaaminen on parantunut. Oppilaiden osaamisessa vastaavaa kehitystä ei selvityksen perusteella vielä näy. Oppilaat osaavat kuitenkin tuottaa monenlaisia digitaalisia sisältöjä ja ovat aktiivisia sovellusten käyttäjiä vapaa-ajallaan. Tämä potentiaali kannattaakin kouluissa hyödyntää entistä paremmin.

Loppuraportissa digitalisaation tilaa arvioitiin samojen teemojen kautta kuin vuoden 2017 väliraportissa, eli strategian, toimintaympäristön, opettajien ja oppilaiden digitaalisen osaamisen, digiresurssien hyödyntämisen sekä kehittymisen ja tuen näkökulmista. Lisäksi tarkasteltiin digitalisaation yhdenvertaisen toteutumisen taustatekijöitä ja kiinnitettiin huomiota ohjelmointiosaamisen tilanteeseen. Aineistona käytettiin vuosien 2017 ja 2018 vastauksia opettajien, rehtorien ja johtajien sekä oppilaiden itsearviointikyselyihin (Opeka, Ropeka ja Oppika) ja opettajien sekä 9. luokan oppilaiden ICT-taitotestin tuloksia. Koko raportti löytyy Valtioneuvoston sivustolta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161383

Strategia

Koulujen strategiatyössä on tapahtunut seurantavuosien aikana positiivista, joskin hidasta, kehitystä. Tavoitteiden jalkauttaminen osaksi kouluyhteisön toimintaa on vielä vaiheessa. Positiivista kehittymistä on tapahtunut muun muassa yhteisen vision olemassaolossa ja työyhteisön tukemisessa teknologiaa hyödyntäviin pedagogisiin käytänteisiin opetus- ja oppimisprosessissa. Digitalisaation mahdollisuuksia sisällytetään aiempaa enemmän koulun yhteisiin tavoitteisiin ja opettajan työn kokonaissuunnittelussa pyritään yhä enemmän huomioimaan myös digitalisaatioon liittyvät asiat, ja niille asetetaan tavoitteita.

Kuvio 1. Strategian määrittely ja sen tunteminen opettajien keskuudessa ovat parantuneet seurantajaksolla 2017 – 2018.

Kuvio 2. Kouluyhteisön sitoutuminen digitalisaation mukanaan tuomiin toimintatapoihin on rehtoreiden vastausten mukaan parantunut seurantajaksolla.

Toimintaympäristö

Kokonaisuudessaan opettajien tyytyväisyys toimintaympäristöön laitteiden ja tietoverkkojen saatavuuden ja toimivuuden suhteen on pysynyt lähes ennallaan vuosien 2017 ja 2018 välillä. Tietoverkkojen toimivuuden suhteen opettajien tyytyväisyys on kuitenkin hieman noussut (asteikolla 1-5, vuonna 2017: ka =3,55 ja 2018: ka =3,81, p < 0,001). Opettajat ovat näin ollen keskimäärin jokseenkin tyytyväisiä saatavilla olevien verkkojen toimivuuteen.

Oppika-kyselyn mukaan oppitunnilla käytettävistä laitteista tabletit ovat oppilailla selkeästi yleisimpiä. 5.luokan oppilaiden vastausten perusteella erityisesti henkilökohtaisten tablettien määrä on lisääntynyt edellisestä lukuvuodesta peräti viidellä prosentilla. Oppitunneilla käytettävien laitteiden määrä ei kuitenkaan näytä tarkoittavan sitä, että niitä käytettäisiin oppitunneilla usein: Tietokonetta ja tablettia ei käytetä joka päivä ja kahdeksasluokkalaisista valtaosa ei käytä tablettia lainkaan.

Digitaaliset ja muut oppimisresurssit

Digiresursseja käytetään kouluissa edelleen vaihtelevasti. Sekä opettajat että oppilaat ilmoittivat keskeisinä ja jokapäiväisinä oppimisresursseina oppikirjat, vihot ja monisteet. Digiresurssien käyttö on vielä monessa oppilaitoksessa verrattain vähäistä. Oppilaat ovat aktiivisia digilaitteiden käyttäjiä vapaa-ajallaan, mutta koulutyössä niitä hyödynnetään vielä varsin satunnaisesti. Selvityksen perusteella opettajat käyttävät tietokoneita ja tabletteja opetuksessa oppilaita enemmän ja ovat oppitunneilla pääasiallisia teknologian käyttäjiä.

Interaktiivisten esitystaulujen suosio on kasvanut seurantajaksolla selkeästi, mutta edelleen niitä käytetään opettajien mukaan keskimäärin vain joillakin tunneilla. Tiedon esittäminen opetustilanteessa on opettajien yleisimpiä teknologian käyttötapoja, ja se on edelleen lisääntynyt tutkitulla aikavälillä.

Kuvio 3. Opettajien aktiivisuus digiresurssien käytössä on lisääntynyt erityisesti interaktiivisten esitystaulujen, digitaalisten oppimisympäristöjen ja toimisto-ohjelmien käytössä sekä tiedon esittämisessä opetustilanteessa.

Osaaminen

Opettajien osaaminen kehittyy maltillista vauhtia. Selkeimmin kehitys näkyy, kun tarkastellaan opettajien omaa arviointia osaamisestaan kolmen seurantavuoden ajalta (kuvio 4). Kun vuoden 2016 aineistossa vielä viidesosa opettajista koki digitaalisessa osaamisessaan olevan puutteita, on luku vuoden 2018 aineistossa enää 10 prosenttia. Pääosa opettajista kokee edelleen olevansa perustason osaajia. Henkilöstöryhmittäin ja ikäryhmittäin tarkasteltuna eniten puutteita kokivat osaamisessaan erityisopettajat ja yli 50-vuotiaat opettajat. TVT-asiantuntijoiksi itsensä arvioineista, joita on kaikissa ikäryhmissä alle seitsemän prosenttia, vähiten on alle 30-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita.

Mies- ja naisopettajien arviot omasta osaamisestaan erosivat myös jonkin verran. Erityisesti kahdessa osaavimmassa ryhmässä naisten osuus on huomattavasti (lähes 10 %) pienempi kuin miesten. Samansuuntainen tulos näkyy myös ICT-taitotestissä sekä testipisteiden että opettajien omien osaamisarvioiden vertailussa.

Kuvio 4. Opettajien arviot osaamisestaan ovat parantuneet selvästi vuodesta 2016. enää 10 % opettajista arvioi osaamisessaan olevan puutteita.

Positiivista kehitystä on tapahtunut myös ICT-taitotestin tulosten perusteella. Niin mies- kuin naisopettajienkin väline- ja sisältötaidot ovat parantuneet tilastollisesti erittäin merkitsevästi (kaikkien osalta p < 0,001) tarkasteluvuosien välillä. Opettajien keskuudessa myönteistä kehitystä on tapahtunut sekä niiden opettajien taidoissa, jotka osallistuivat tutkimukseen molempina tarkasteluvuosina, että yleisesti vuosien 2017 ja 2018 otoksiin osallistuneiden opettajien taidoissa.

Miesopettajien väline- ja sisältötaidot todetaan edelleen merkitsevästi naisopettajia paremmiksi (p < 0,001). Opettajat menestyivät molempina tarkasteluvuosina ICT-taitotestin perusteella parhaiten tiedonhaussa, viestinnässä, mobiilisovellusten päivittämisessä, tekstinkäsittelyssä ja tietoturvaan liittyvissä kysymyksissä. Heikointa suoriutuminen oli ohjelmoinnissa, tietoverkoissa, asennettavien sovellusten turvallisuuden arvioinnissa, kuvankäsittelyssä sekä tietokoneiden perustoiminnallisuuksien hallinnassa.

Kuvio 5. Opettajien ICT-taitotestin väline- ja sisältötaitoja vaativien tehtävien hallinta (%) vuosina 2017 ja 2018.

Ohjelmointiosaaminen

ICT-taitotestin perusteella opettajien alkeisohjelmoinnin taidot ovat kohentuneet vuosien 2017 ja 2018 välillä. Erityisesti parantumista on tapahtunut naisopettajien ja luokanopettajien taidoissa, mikä on rohkaiseva havainto: taidot ovat parantuneet eniten alkeisohjelmoinnin heikoimmin hallitsevien opettajien keskuudessa. Keskimäärin miesopettajat hallitsevat alkeisohjelmoinnin osa-alueet naisopettajia paremmin ja digitutorina toimivat opettajat kollegojaan huomattavasti paremmin. Yhdeksännen luokan oppilaiden osaamisessa sen sijaan ei ole tapahtunut muutosta tarkasteluvuosien välillä. Kaikkiaan 89 prosenttia oppilaista jäi kokonaan vaille pisteitä alkeisohjelmoinnin tehtävässä. Opettajista jäi vastaavasti vuonna 2017 alkeisohjelmoinnin osa-alueella vaille pisteitä lähes kaksi kolmasosaa ja vuonna 2018 enää alle puolet.

Opeka-kyselyn perusteella vain noin 22 prosenttia kaikista vastaajista on kokeillut graafista ohjelmointia oppilaiden kanssa. Määrä on kuitenkin noussut vuosien 2017 ja 2018 välillä noin kolme prosenttia. Opettajien omien arvioiden perusteella graafisen ohjelmoinnin osaaminen on vielä heikkoa, mutta sekä miesten että naisten arviot osaamisestaan ovat kuitenkin kohentuneet edellisvuoteen verrattuna (kuvio 6).

Kuvio 6. Nais- ja miesopettajien omat arviot graafisen ohjelmointiympäristön osaamisestaan ja muutokset arvioissa vuosien 2017 ja 2018 välillä (Opeka-kysely).

Opettajille suunnattu ohjelmointiaiheinen täydennyskoulutus näyttää siis vaikuttaneen näinkin lyhyen tarkastelujakson aikana varsin positiivisesti opettajakunnan taitoihin. Yläkoulujen päättävien oppilaiden ohjelmoinnin tehtävien heikko menestys kertonee kuitenkin enemmän koodin lukemiseen tottumattomuudesta kuin ohjelmointitaitojen puutteista, sillä alkeisohjelmoinnin tehtävät eivät edellyttäneet varsinaista ohjelmointiosaamista – sen sijaan ne edellyttivät ongelmanratkaisutaitoja ja loogista päättelykykyä sekä kykyä lukea ja antaa toimintaohjeita.

Digitalisaatio etenee pedagogiikan ehdoilla

Digitalisaatio etenee kouluissa maltillisesti. Digitaalisia oppimisympäristöjä ja materiaaleja otetaan käyttöön painettujen oppikirjojen ja muiden oppimateriaalien rinnalle mitä ilmeisimmin pedagogisten tavoitteiden ja oppimistilanteen mukaan. Vuonna 2019 käynnistyneen Digiajan peruskoulu II -hankkeen laadullisen aineiston keruu on käynnissä parhaillaan ja antaa jo viitteitä saman suuntaiseen kehitykseen. Jatkohankkeen tuloksista kerromme loppuvuodesta 2019.

Tutoropettajia toimii jo suuressa osassa kouluja ja sen vaikutuksia opettajien osaamiseen on mielenkiintoista seurata edelleen. Vuonna 2016 kerätyn Opeka-aineiston avoimissa vastauksissa koulutukseen pääseminen koettiin yhtenä merkittävistä digitalisaation etenemisen esteistä. Sen jälkeen tutoropettajatoiminta on toden teolla käynnistynyt ympäri Suomen, ja vaikuttaa siltä, että tutoropettajat ja muu vertaistuki koulun arjessa tulevat helpottamaan opettajien osaamisen paranemista ehkä jopa enemmän kuin varsinaisen koulutyön ulkopuolella järjestettävä täydennyskoulutus.

TOIMENPIDESUOSITUKSIA:

  • Rehtoreiden tulee yhteistyössä työyhteisön ja sidosryhmien kanssa huolehtia koulun kehittämistä koskevien strategioiden ajantasaisuudesta ja myös keinoista strategian toteuttamiseksi ja seuraamiseksi.
  • Rehtorin tulee huolehtia, että koulun infrastruktuuri – mukaan lukien langattomat verkot ja laitteet – mahdollistaa monipuoliset pedagogiset ratkaisut sekä opetusta ja oppimisprosessia tukevan teknologian hyödyntämisen.
  • Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia koulujen riittävästä resursoinnista, jotta rehtorit voivat toteuttaa strategian edellyttämät toimenpiteet.
  • Rehtoreille ja koulun johtajille olisi hyvä kehittää oma tutorjärjestelmä. Sen avulla rehtorit saisivat tarvittaessa tukea niin strategioiden tekemiseen kuin niiden seurantaan, sekä moniin muihin koulun muutosjohtamisen haasteisiin.
  • Tutoropettajatoimintaa tulee edelleen vahvistaa tukemaan opettajien teknologista ja pedagogista osaamista ja vakiinnuttaa se osaksi koulutyön kehittämisen rakenteita.
  • Opettajien täydennyskoulutuksen tarjonnassa erityishuomio tulisi nyt suunnata yli 40-vuotiaiden opettajien sekä erityisopetuksen henkilöstön digikoulutukseen.
  • Oppilailla on edelleen merkittäviä puutteita välinetaidoissa ja tietotekniikan perusteiden hallinnassa. Näihin on syytä vakavasti paneutua koulun osalta ja huolehtia että oppilaat saavat riittävät välinetaidot jotka auttavat heitä soveltamaan taitojaan erilaisiin digitaalisin sovelluksiin ja tuotoksiin.
  • Opetuksessa tulisi aiempaa monipuolisemmin hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia oppilaslähtöisesti, esimerkiksi oman sisällön tuottamiseen ja jakamiseen, opiskeluun ja tiedonhankintaan sekä erilaisten yhteiskunnan digitaalisten palvelujen käyttöön liittyvien tehtävien muodossa.
  • Monipuolinen digitaalisten teknologioiden käyttö yhdistyy oppilaiden digiosaamiseen. Kouluissa tulee pyrkiä tarjoamaan lapsille ja nuorille monia erityyppisiä mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia resursseja, laajentaen näin koulun ulkopuolella usein varsin yksipuoliseksi jäävää teknologioiden käyttöä.
  • Luotettavan tiedon kerääminen ja tiedolla johtaminen tukevat koulujen kehittämistyötä. Tämän vuoksi myös koulujen digitalisaatioprosessin pitkäjänteinen seuranta oppilaiden, opettajien ja rehtorien näkökulmista on tärkeää. Siten voidaan taata tasa-arvon parempi toteutuminen oppilaille eri puolella Suomea ja myös kuntien sisällä.

Selvityksessä käytetyt kyselyt ja testit:
http://opeka.fi
http://ropeka.fi
http://oppika.fi
http://rosa.utu.fi/taitotesti/

Yhteystiedot:
jarmo.viteli @ tuni.fi
erika.tanhua-piiroinen @ tuni.fi
suvi-sadetta.kaarakainen @ utu.fi

DigiKilta-selvitys: digitaalisilla ratkaisuilla saadut oppimistulokset

Teksti: Antti Syvänen, TRIM-tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto

Opettajien puheessa usein vilahtavat sanat “lisäarvo” ja “vaikutus oppimistuloksiin”, kun ollaan ottamassa käyttöön uusia digitaalisille ratkaisuille pohjautuvia opetusmenetelmiä. Opettajalle kyse on ajankäytön riskistä; saadaanko opetuksen muutoksella aikaiseksi parempia oppimistuloksia silkan ajanmukaistamisen ohella. Lopulta saadut oppimistulokset ovat kuitenkin monen tekijän summa, jossa keskeisin tekijä on opettaja itse. Silti käytännön opetustyön tekijä voi esittää kysymyksen: “Millaista tukea kotimainen alan tutkimus antaa opetukselliseen muutokseen liittyvän päätöksenteon kanssa painivalle opettajalle?”

Tämä selvitys tehtiin nopealla aikataululla, rajaamalla tiedonhaku pitkään toimineiden yliopistojen tutkimusryhmien julkaisuihin. Julkaisuista etsittiin etenkin kouluympäristössä saatuja oppimiseen liittyviä tuloksia – sekä hyviä että huonoja. Etusijalla olivat tutkimukset, joissa saatuihin vaikutuksiin liittyvät tulokset oli kokeellisesti tai kvasikokeellisesti esitetty selkeästi ja rajatusti. Täysin meta-analyyttiseen vaikuttavuuden määrien estimointiin eri kokeilujen aihealueilla ei lyhyestä aikataulusta johtuen ollut mahdollisuutta. Toisaalta, meta-analyysiin soveltuvat tutkimukset rajautuivat matemaattiseen osaamiseen ja lukemaan oppimiseen liittyviin kokeiluihin. Valtaosa löydetystä aineistosta oli kuvailevaa määrällistä tutkimusta tai laadulliselle aineistolle pohjautuvaa, joista saatuja oppimistuloksia raportoitiin ilman arviota saadun vaikuttavuuden kokoluokasta.

Selvityksen perusteella etenkin esi- ja alkuopetuksen lukemaan oppimista pystytään tukemaan kehitetyillä digitaalisilla oppimispeleillä (Ekapeli). Ekapeli on myös yleistymässä alkuopetuksen eriyttämisen välineenä. Samoin löytyi vahvaa näyttöä digitaalisten oppimispelien ja oppimateriaalien hyödyntämisestä alakoulun oppilaiden matemaattisen osaamisen edistämiseen (Number Navigation Game, Semideus, Wuzzit Trouble, ViLLE). Lisäksi erilaisia yhteistoiminnallista oppimista tukevia oppimisalustoja sekä mobiileita laitteita hyödyntämällä on mahdollista saada aikaiseksi myönteisiä oppimistuloksia. Nämä tulokset ovat kuitenkin riippuvaisia opettajien ja oppilaiden toimintaa tukevista pedagogisista käytännöistä, jolloin kokonaiskuvan rakentaminen digitaalisella ratkaisulla aikaan saadusta vaikutuksesta on vaikeampaa. Tämän myötä tutkimustieto oppimistuloksiin saadusta vaikutuksen kokoluokasta on näissä tapauksissa vähäistä. Samoin digitaalisten oppimisratkaisujen on havaittu itsessään tuovan käyttöön oppilaita motivoivia toimintatapoja, joskin motivoivuus ei automaattisesti takaa myönteistä vaikutusta oppimistuloksiin.

Kotimainen digitaalisten ratkaisujen opetus- ja opiskelukäytön tutkimus on kuitenkin paljon laajempaa, kuin tässä selvityksessä on kyetty tuomaan esille. Opettajia varmasti myös ilahduttaa, että valtaosa tästä on keskittynyt erilaisten opetuskäytänteiden kehittelyyn. Tämän selvityksen rajoitteena oli, ettei siinä täysin pystytty paneutumaan laadullisissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Lisäksi on mahdollista, että tutkimusryhmien julkaisuihin keskittymällä jäi selvityksen kannalta tärkeätä tutkimusta kartoittamatta.

On tärkeää, että digitaalisten välineiden hyödyntämisen ja oppimistulosten välisestä yhteydestä kertyvän tutkimustiedon syventämistä jatketaan. Myös tätä selvitystä täydennetään vielä lähikuukausina. Voit tukea tätä pyrkimystä vinkkaamalla selvityksen kannalta merkityksellisistä tutkimuksista lomakkeella >>>

Koodikerho tarjoaa lapsille välineitä digitaalisen ympäristömme ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen

Ohjelmointia ja tietokoneiden toiminnan oivaltamista tarvitaan tietoyhteiskunnassa koko ajan enemmän. Lasten olisi hyvä hallita lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös koodaamisen taitoja – niin koodauksen ymmärtämistä kuin innostusta koodauksen osaamisen opetteluun.

Valtakunnallisen Koodikerho-toiminnan tavoitteena on perustaa toistuvasti kokoontuvia iltapäiväkerhoja eri puolille Suomea, jotta kaikki ohjelmoinnista kiinnostuneet lapset pääsevät tutustumaan ohjelmointiin ja oppimaan koodaamisen perusteita koti- tai lähipaikkakunnallaan.

Koodikerhot on tarkoitettu yli kolmasluokkalaisille lapsille – sekä tytöille että pojille. Kerhoja ohjaavat Koodikerho-verkostoon ilmoittautuneet vapaaehtoiset, jotka koostuvat mm. ohjelmoinnista kiinnostuneista opettajista sekä muista aikuisista, kuten esimerkiksi IT-alalla työskentelevistä vanhemmista.

Koodikerhon seitsemän kerran koodauksen opetussuunnitelmaa voivat hyödyntää vapaasti kaikki koodauksen opettamisesta ja siihen innostamisesta kiinnostuneet. Koodikerhon järjestäminen esim. koululla ei aiheuta kustannuksia koululle ja myös osallistuminen kerhoihin on lapsille maksutonta.

Koodikerho haluaa tarjota lapsille mahdollisuuden kokeilla uutta ja saada välineitä digitaalisen ympäristömme ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Kaiken lisäksi Koodikerhossa on hauskaa!

Koodikerhon vetäjäksi?

Koodikerho-verkosto etsii lisää uusia innokkaita vapaaehtoisia ohjaajia vetämään kerhoja ympäri Suomea, erityisesti kevätlukukaudella 2019 alkaviin kerhoihin. Kerhon vetäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa asiasta innostunut aikuinen, niin opettajat, koodarit kuin ohjelmoinnista kiinnostuneet lasten vanhemmat. Koodikerhot järjestetään alueen yhteistyökoulujen tarjoamissa tiloissa. Koodikerho-verkosto tarjoaa ohjaajille valmiit opetusmateriaalit, ohjaaja sitoutuu vain hoitamaan paikallisen Koodikerhon vetämisen kerran viikossa.

Ilmoittaudu mukaan Koodikerhon sivuilla

Lisätietoja

Edtech ja oppijan menestys – näkökulmia toimialan tilanteeseen

Vierailin kesällä EduCloud Alliancen edustajana Barcelonassa DXtera-verkoston järjestämässä Next Generation Student Success Symposiumissa, johon oli kutsuttu opetus- ja oppimisteknologian alan asiantuntijoita Euroopasta ja Yhdysvalloista. Symposiumin keskeisiä teemoja olivat oppimisanalytiikka, uuden sukupolven oppimisympäristöt sekä kansalliset mallit teknologian standardeissa sekä niiden kehittämisessä.

Erot Yhdysvalloissa ja Saksassa

On sanottava, että kansallinen tilanne eri maissa vaihtelee suuresti. Yhdysvalloissa oppijan menestystä tarkastellaan oppimisanalytiikan näkökumasta. Keskeinen ajatus on, että käyttämällä oppimisanalytiikkaa voidaan ennustaa tiettyjen kurssien menestyksen pohjalta miten opiskelija suoriutuu jatkossa opinnoista sekä antaa välineitä oppijan tukemiseen. Kyse on myös oppilaitoksen liiketoiminnan varmistamisesta oppimisanalytiikan avulla. Mitä tehokkaammin oppilaitos pystyy ennustamaan oppijoiden menestystä opintojen kuluessa sekä sen jälkeisessä työelämässä sen houkuttelevampi oppilaitos on uusille maksaville asiakkaille. Tässä kontekstissa keskustelu tietosuojasta ei ole kovin merkittävässä roolissa vaikkakin on sanottava, että keskustelu tästä on selvästikin aktivoitumassa.

Saksassa keskustelua hallitsee enemmän ekosysteemin rakentaminen ja yhteisten standardien hakeminen sekä oppijan tietosuoja. Saksa on opetusteknologiaan keskittyville yrityksille houkutteleva, mutta vaikea markkina-alue. Osansa haasteista tulee osavaltioiden välillä tapahtuvan oppijan tietojen siirtämisen hankaluus. Oppijan siirtyessä osavaltiosta toiseen tietojen siirtäminen oppijasta on hyvin hankalaa tietosuoja-asetusten vuoksi. Yksilön ja oppijan tietosuoja otetaan hyvin vakavasti usein niin, että se määrittelee miten eri asioissa voi edetä vai voiko. Myös osavaltioiden itsenäinen rooli opetuksen järjestämisessä lisää osavaltioiden roolia opetusteknologian kehittämisessä. Eri osavaltioilla on esimerkiksi käynnissä oppimisportaalien kehityshankkeita omien kumppaniensa kanssa.

Tilanne Suomessa

Sekä Saksassa että Yhdysvalloissa ollaan selkeästi takamatkalla suhteessa Suomen tilanteeseen. Keskustelu muualla liikkuu ekosysteemin kehittämisessä sekä yleisissä opetusteknologiaan liittyvissä standardeissa sekä pelisäännöissä. Suomessa on saatu aikaan merkittäviä askeleita yhteisen toiminnan edistämisessä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii MPASS-tunnistautuminen kansallisena ratkaisuna. Samoin OID oppijan yksilöivänä tunnuksena on hyvä esimerkki siitä kuinka pitkällä olemme yhteisten toimintamallien ja standardien luomisessa. Jos verrataan muuhun maailmaan (esim. Saksa ja USA) vastaavissa olemme 2-3 vuotta edellä kehityksessä. Myös lainsäädännön muuttamisessa tukemaan tätä on tehty erinomaista työtä. Muualla nämä hankkeet ovat vasta käynnistymässä.

Vahvuutemme ei tässä kuitenkaan ole perinteinen teknologiaosaaminen vaan toimijoiden välinen yhteistyö. Olemme kyenneet näkemään yhdessä astetta pidemmälle ymmärtäen, että yhteisistä pelisäännöistä koko ekosysteemi oppimisen toimialalla hyötyy.

Entäs sitten seuraavaksi?

Olemme kyenneet hoitamaan asian Suomessa hyvin. Toistaiseksi emme kuitenkaan ole kyenneet luomaan oppimisteknologian vientiin järkevää ekosysteemitason mallia, joka kykenisi rakentamaan vientimahdollisuuksia suomalaisille opetusteknologian yrityksille. Pöhinää on alalla paljon, mutta kukin pyrkii viemään ymmärrettävästi omia tuotteitaan ja toimintamallejaan kansainvälisimme markkinoille. Jonkin verran itsekin tätä vientiä koittaneena voisi ehkä todeta, että suurin haaste suomalaisessa toimintatavassa on itse ekosysteemikonseptin puuttuminen. Tällä tarkoitan sitä, että puhumme kyllä Pisa-menestyksestämme, mutta emme itse ekosysteemistämme ja siitä miten me olemme kyenneet sopimaan yhteisistä pelisäännöistä kuten esimerkiksi yhteisestä tunnistautumisesta. Tätä näkökulmaa olisi helppo käyttää edistämään koulutusvientiä, koska asiakas ymmärtää ostavansa kyseisen maan oppimisjärjestelmän kehittymisen mahdollistavaa ekosysteemitason palvelua eikä yksittäistä tietyn asian mahdollistavaa tuotetta tai palvelua. Tässä kilpailijat etenkin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa ovat meitä edellä. Siellä ekossyteemitason tarina sisältää Oxfordin, Cambridgen, Stanfordin, Berkleyn ja Harvardin. Meillä on mietittävä jotakin muuta. Yhdistettynä koulujärjestelmämme menestys ekosysteemitason teknologiastandardien hyödyntämiseen kansallisessa koulutusjärjestelmässä voisi olla se tarina millä seuraavaksi menestystä voidaan saavuttaa.

Timo Väliharju
Puheenjohtaja, EduCloud Alliance

DigiKilta-hankkeelle jatkoa

Kuva DigiKilta-hankkeen kokoustilasta Hämeenlinnassa 13.6.2018

DigiKilta-hanke koolla strategiapäivässä Hämeenlinnassa

DigiKilta-hankkeen toimijat kokoontuivat kesäkuussa Hämeenlinnassa käymään läpi hankkeen toimintaa mm. toteutettujen seminaarien ja webinaarien kautta. Katseita suunnattiin myös tulevaan, sillä kevään aikana varmistui hankkeen jatkuminen kesän 2018 jälkeen. Alkuperäinen DigiKilta-hanke sai Opetushallitukselta jatkoaikaa vuoden 2018 loppuun saakka. Lisäksi kevään haussa varmistui rahoitus DigiKillan jatkohankkeelle vuosille 2018-2020.


Jatkohankkeen myötä hankkeen toiminnasta vastaavien DigiKilta-kuntien määrä nousee kahdeksaantoista. Uusina kuntina mukaan tulevat Helsinki, Turku, Vantaa, Parkano, Lohja ja Lappeenranta. Lisäksi mukana ovat Kuopio, Nurmijärvi, Tampere, Rovaniemi, Kaarina, Vaasa, Joensuu, Jyväskylä, Riihimäki, Oulu, Mikkeli sekä hanketta koordinoiva Hämeenlinna. Tampereen yliopisto ja Suomen eOppimiskeskus ry jatkavat hankkeen yhteistyökumppaneina.

Liity mukaan verkostoon

DigiKillan tavoitteena on mm. avata ja ylläpitää laajaa ja aktiivista keskusteluyhteyttä opetusteknologiasta. Hankkeen toimintaa ohjataan tutkimustiedolla, jota hyödynnetään teemapajoissa ja webinaareissa.

Verkostossa on mukana virallisten DigiKilta-toimijoiden lisäksi kymmeniä yhteistyökuntia ja -organisaatioita, jotka ovat osallistuneet DigiKillan toimintaan ja tapahtumiin. Kaikki esi- ja perusopetuksen sähköisten oppimisympäristöjen kehittämisestä kiinnostuneet kunnat ja organisaatiot ovat tervetulleita liittymään DigiKilta-verkostoon ja siten osallistumaan hankkeen järjestämiin tapahtumiin. Hankkeen ulkopuoliset toimijat vastaavat itse osallistumisesta syntyneistä kustannuksista. Tervetuloa mukaan!

Lisätietoja: https://digikilta.fi/digikilta-toimijat/.

Suomessa kehitetty ja käytetty Dream-alusta valtaa Indonesian LifeLearn-nimellä

Teksti ja kuvat: Tarmo Toikkanen & Allan Schneitz

32 miljoonaa käyttäjää Airolla? Ei Hämeenlinnassa, vaan Indonesiassa. LifeLearn on mobiilisovellus, joka rakentuu saman Dream-alustan päälle, joka löytyy Airon, Edisonin ja Unelmakoulun taustalta. LifeLearn aloitti yhteistyön indonesialaisten koulujen kanssa 2. joulukuuta 2017, tarjoten mobiilin oppimisen ja opetuksen alustan sekä digitaaliset oppisisällöt 32 miljoonalle oppilaalle ja 186 tuhannelle opettajalle. Viisivuotinen yhteistyö tarjoaa loistavat puitteet suomalaisen osaamisen ja toimintamallien tarjoamiseen, sillä sekä haasteet että työkalut ovat sopimuksen myötä samat Indonesiassa ja Suomessa.

Indonesia on Euroopan kokoinen, pinta-alaltaan ja väestöltään. Maa on nopeasti kehittyvä, jossa on paljon tehtävää ja paljon digitalisoitavaa, mutta matkapuhelin on melkein jokaisen ensimmäinen elektroninen laite, sillä yhteydenpito läheisiin ja visuaalinen viestiminen ovat indonesialaisten dna:ssa. Harva esimerkiksi tietää, että Indonesia on johtava maa Twitterin käytössä tai että Indonesian on ennustettu olevan maailman viidenneksi suurin talous vuonna 2030. Vaikka opettajien palkat eivät ole kummoiset, opettajia pidetään arvossa. Kun muistetaan, että Suomen nousu sotien jälkeen rakentui pitkälti opetuksen varaan, ovat arvostetut opettajat tärkeä voimavara myös Indonesiassa.

Indonesian koulut ottavat mallia Suomesta

Voiko Indonesialla ja Suomella olla jotain muutakin yhteistä? Onhan välimatkaa mailla kuitenkin yli 10 000 kilometriä. Yllättävää kyllä viimeisien vuosien aikana Indonesian koulu-uudistukset ovat saaneet paljon inspiraatiota Suomesta. Yhteisöllisyys ja oppimisen ilosta lähtevä opetus näyttää olevan se näkökulma, jolla Indonesia haluaa uudistua.

Yksityiskoulut ovat toki oma lukunsa, mutta julkiset koulut ovat vielä varsin perinteisessä opetuskulttuurissa kiinni. Koulu alkaa 7-vuotiaana ja oppivelvollisuus kestää 12 vuoden ajan. Päivä alkaa pihalla aamunavauksessa ja piha toimii myös liikunta-alueena. Opettaja opettaa, käytössä voi olla projektori tai piirtoheitin. Oppikirjat ovat ahkerassa käytössä, oppimateriaalit ovat suurelta osin kynä-paperi-linjalla. Toisaalta, oppilaat saavat esittää kysymyksiä, mikä ei ole itsestäänselvyys monissa Aasian maissa.

Viime vuosina opetuskulttuurin muutokseen on kuitenkin herätty. Ruohonjuuritasolla nuoret ovat innostuneet vapaaehtoisiksi sekä oppilaiden että opettajien kouluttajiksi. Vastaavasti opetusministeriö on alkanut rahoittaa ja kannustaa kouluja muuttumaan. Tavoitteina on oppimateriaalien itse tekeminen valmiiden käyttämisen sijaan sekä koko kouluyhteisön tasolla oppimisprosessien muovaaminen.

Kun lähtöajatus opetuksen uudesta suunnasta Indonesiassa on sama kuin Suomessa, myös samat ratkaisut tuntuvat sopivan luontevasti käytettäväksi.

LifeLearn tukee suomalaista otetta opetukseen

LifeLearn perustuu suomalaiseen pedagogiaan ja näkemykseen oppimisesta elämän kaikissa vaiheissa. Joissain tilanteissa koulun opettaja ohjaa oppimista, toisissa taas oppilailla on ohjat käsissään, kun he vaikka keskenään harjoittelevat jalkapalloa tai skeittaamista tai videoiden tekemistä. LifeLearnin kautta meidän kaikkien todelliset oppimisen yhteisöt ja verkostot voivat olla olemassa myös digitaalisesti, jolloin itse jakamamme kuvat, videot, ajatukset ja pohdinnat jäävät talteen elinikäiselle oppimispolullemme, sekä oman reflektiomme avuksi että portfolioksi muille.

Yhteistyö Indonesian koulujen kanssa ei synny nopeasti, vaan on edellyttänyt pitkäjänteistä läsnäoloa ja eri toimijoihin tutustumista. Luottamusta on rakennettu vuosia. Joulukuinen sopimuksemmekaan ei ole asiakas-toimittaja-tyyppinen vastakkainasettelu, vaan yhteistyön ja yhdessä kehittämisen jatkon varmistava virstanpylväs.

LifeLearn on sitoutunut avoimuuteen

Yksi syy LifeLearnin valintaan Indonesiassa on sen sitoutuminen avoimuuden periaatteisiin. Suuri osa sen lähdekoodista on avoimesti lisensoitua. Sen lisäksi LifeLearn on sitoutunut MyData-periaatteisiin eli takaa, että asiakkaat ja käyttäjät saavat halutessaan kaiken heihin liittyvän datan itselleen ja voivat siirtää ne toiselle palveluntarjoajalle. LifeLearnille tärkeämpää on luottamus ja yhteistyö asiakkaidensa kanssa kuin sopimukset, joissa asiakkaat pakotetaan yhden toimittajan loukkuun.

LifeLearn jatkaa kehittymistään mobiilina versiona Dream-alustasta ja laajenee Aasian, Euroopan ja Afrikan maissa. Suomessakin koulut voivat halutessaan ottaa käyttöön työpöytä-Dreamin rinnalle mobiili-Dreamin eli LifeLearnin.

Lisätietoja: info@lifelearnplatform.com.