Tyttö iPadin äärellä Kahoot-kyselyyn vastaamassa

Mitä kuului koulujen digitalisaatiolle ennen kevään 2020 poikkeustilaa – Digiajan peruskoulu II -selvitys julkaistiin 18.5.2020

Erika Tanhua-Piiroinen, Tampereen yliopisto

Vuonna 2019 aiempi Valtioneuvoston kanslian rahoittama Digiajan peruskoulu -hanke sai jatkoa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Tässä jatkohankkeessa halusimme syventää itsearviointikyselyiden ja taitotestitulosten antamaa tietoa ja lähdimme kahden tutkijan voimin haastattelemaan opettajia, oppilaita ja rehtoreita eri puolella Suomea. Vierailimme yhteensä kymmenessä eri koulussa, kaikkien kuuden aluehallintoviraston alueilla. Haastatteluiden kautta pääsimme kurkistamaan koulujen seinien sisälle ja paitsi rikastamaan kvantitatiivisen aineiston tuloksia, myös tutustumaan hienoihin paikallisiin oivalluksiin.  Hankkeen 18.5.2020 julkaistussa loppuraportissa luomme sekä haastatteluiden että itsearviointi- ja taitotestiaineistojen perusteella kokonaiskuvaa perusopetuksen digitalisaation tilasta ennen kevään 2020 poikkeustilannetta ja koulujen nopeaa, isoa digiharppausta etäopetukseen.

Laadullista tutkimusaineistoa kertyi 10 rehtorihaastattelusta, 10:stä opettajien ryhmähaastattelusta ja 10:stä oppilaiden ryhmähaastattelusta. Opettajia oli mukana niin ylä- kuin alakoulun puolelta ja laajasti eri oppiaineita edustaen. Oppilaita oli myös yläkoulun ja alakoulun luokilta, osa heistä toimi kouluissaan oppilasagentteina tai vastaavissa tehtävissä. Määrällinen aineisto koostui Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus) määrittelemän edustavan kuntaotoksen mukaan kootuista vuosien 2017 – 2019 vastauksista Opeka-, Oppika– ja Ropeka-itsearviointikyselyihin, sekä opettajien ja 9. luokan oppilaiden vastauksista ICT-taitotestiin. Yhteensä Opekan vastauksia oli kolmen vuoden aineistossa 6409 opettajalta, Ropekaan vastasi 460 rehtoria tai johtajaa ja Oppikaan 16568 oppilasta. ICT-taitotestin teki vuosina 2017–2019 yhteensä 5065 opettajaa ja 9318 yhdeksäsluokkalaista.

Digitalisaation strateginen johtaminen

Koulujen rehtorien ja johtajien mukaan opettajien kannustaminen ja taloudellisista resursseista huolehtiminen ovat tärkeimpiä koulun digitalisaation johtamisen kysymyksiä. Suurella osalla haastatelluista kouluista oli käytössään kunnan TVT-suunnitelma tai digistrategia. Osalla kouluista oli laadittuna tai työn alla myös erilaisia osaamistasoja tai osaamispolkuja opettajien ja oppilaiden TVT-taitojen ja pedagogisten käytäntöjen tueksi. Koulujen toimintakulttuurit muuttuvat kuitenkin hitaasti ja rehtorit olivatkin yksimielisiä siitä, että muutokselle on annettava riittävästi aikaa. Kirjattuja digistrategioita oleellisempana pidettiin osin sitä, että ollaan mukana digitalisaatiossa ja tarjotaan oppilaille monipuolisia tapoja oppia.  Kaikissa haastatelluissa kouluissa opettajat kokivat rehtorin tukevan uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja toimivan kannustavasti opettajien suuntaan.

Ymmärrän sen, että jos laivaa käännetään liian nopeasti niin sitten ihmiset tippuu, mutta toisaalta jos se on liian hidas niin jotkut kyllästyy siihen menoon. Se pitää hakea se keskitie sieltä. Ja sietää niitä säröääniä ja epäilyksiä siellä. Mutta kun uudestaan ja uudestaan toistaa sitä, kuinka tämä on tärkeää. Sitä vois tehdä vieläkin enemmän, sellaista toistoa, että hoksataanhan me, että tämä on tärkeää. Sillä saa sitä sitoutumista, kun kaikki hoksaa yhdessä, että niinpä.” (rehtori, pieni alakoulu)

Kaaviokuva Ropeka-kyselyn tuloksista vuosina 2017-2019.
Kuvio 1. Rehtoreiden Ropeka-vastausten mukaan koulujen strategiatyö digiasioiden osalta on edennyt. 45 prosenttia rehtoreista arvioi vuonna 2019 koulunsa digistrategian olevan jo määritelty ja lähes koko henkilöstön tiedossa.

Osaaminen

Opettajien osaaminen näyttäytyy tulosten valossa kaksijakoiselta. Toisaalta tulokset eivät ole ICT-taitotestin perusteella parantuneet juurikaan kolmen vuoden aikana, mutta itsearviointien perusteella edistymistä on kuitenkin tapahtunut kaikissa ikäluokissa:

Kuvio 2. Opettajien vastaukset Opekan kysymykseen, jossa omaa osaamista arvioitin viiden osaamistason perusteella. Erityisesti huomio kiinnittyy alle 30-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden osaamistasojen paranemiseen, mutta myös muissa ikäryhmissä koetut puuteet osaamisessa ovat vähentyneet ja nousua tapahtunut ylemmille tasoille.

Laaja-alaisten osaamistavoitteiden käytännön toteuttamista ei ole opetussuunnitelman perusteissa selkeästi eritelty oppiainetasolla, mikä toisaalta antaa kouluille vapaat kädet opetuksen toteutukseen, mutta toisaalta vaarana on, että tavoitteet jäävät oppiainekohtaisten sisältötavoitteiden jalkoihin. Haastattelujen perusteella kouluilla onkin kirjavat käytännöt näiden laaja-alaisten tavoitteiden käsittelylle. Sama koskee ohjelmoinnin opetusta kouluilla sekä siihen liittyvää opettajien ja oppilaiden osaamista.

Ohjelmoinnin opetus ei ole haastattelujen mukaan vielä vakiintunut kouluissa. Alakouluissa ohjelmoinnillista ajattelua harjoitetaan osana kaikkea opetusta suunnitelmallisemmin kuin yläkouluissa. Yläkouluissa ohjelmointi sijoittuu pääosin matematiikan ja käsityöaineiden yhteyteen, jolloin se jää myös oppilaiden mielestä usein melko erilliseksi palikaksi, eikä siten ole kovin mielekästä. ICT-taitotestin perusteella opettajien ohjelmointiosaaminen parani hieman vuosien 2017 ja 2018 välillä, mutta vuoden 2019 tulokset olivat jälleen vuoden 2017 tasolla. Oppilaiden osalta osaamisessa ei näkynyt muutoksia. Oppika-kyselyn vastauksista kuitenkin ilmeni, että ohjelmointia ovat päässeet koulussakin kokeilemaan yhä useammat oppilaat.

Pylväsdiagrammi opettajien, digitutoreiden ja oppilaiden ohjelmointiosaamisesta. Vahvin osaaminen digituutoreilla.
Kuvio 3. Alkeisohjelmoinnin tehtävissä suoriutuminen ICT-taitotestissä vuosien 2017 – 2019 (maksimipisteet 2)

Digitalisaatio koulujen toimintaympäristössä ja toimintatavoissa

Opettajien mukaan digitalisoituminen on tuonut opetukseen kerroksellisuutta ja monipuolisuutta sekä lisännyt opettajien motivaatiota. Hallinnollisten tehtävien siirtyminen sähköisiin ympäristöihin on helpottanut näiden tehtävien hoitoa. Opetustilanteet ovat puolestaan helpottuneet digilaitteiden myötä etenkin oppisisältöjen havainnollistamisessa ja oppimisen eriyttämisessä. Opetustilojen uudelleenjärjestely on myös osaltaan helpottanut erilaisten opetusmenetelmien ja toimintatapojen hyödyntämistä. Tästä olivat esimerkkeinä kouluilla erilaiset monitoimitilat, joissa oppilaat saattoivat käydä niin oppituntien kuin välituntienkin aikana rakentelemassa esimerkiksi 3D-tulostinta käyttäen tai etsimässä tietoa internetin maailmasta. Eräällä koululla oppilaat saivat sovitulla välitunnilla käydä monitoimitilassa pelaamassa yhdessä tanssimatolla. Tilojen käyttö ei rajoittunut kuitenkaan ainoastaan digitaalisiin resursseihin, vaan niissä oli tarjolla myös kirjallisuutta ja erilaisia rakenteluun soveltuvia tarvikkeita ja materiaaleja. Myös erilaisia ei-digitaalisia pelejä oli tarjolla.

Oppimateriaaleista perinteiset oppikirjat ja vihot sekä monisteet olivat edelleen vuonna 2019 kärjessä, kun opettajilta ja oppilailta kysyttiin ICT-taitotestin taustakyselyssä erilaisten resurssien käytön yleisyyttä. Suosituimpia opetuksessa käytettäviä digiresursseja ovat internet tiedonhaussa, verkko-oppimateriaalit, digitaaliset oppimisympäristöt ja työvälineohjelmistot, joista verkkomateriaalien ja digiympäristöjen suosio on kasvanut. Verkostoitumispalveluiden, blogien ja digitaalisten arviointivälineiden hyödyntäminen opetuksessa jää vähäiseksi, mutta myös niiden suosiossa on tapahtunut pientä kasvua.

Pylväsdiagrammi kertoo digitaalisten oppimateriaalien käytöstä opetuksessa. Internet tiedonhaussa, verkko-oppimateriaalit sekä digitaaliset oppimisympäristöt yleisimpinä.
Kuvio 4. Digitaalisten oppimateriaalien käyttäminen opetuksessa. (0 = ei koskaan, 1 = toisinaan, 2 = viikoittain, 3 = päivittäin, 4 = useita tunteja päivittäin)

Opettajista hieman alle 60 prosentilla oli vuonna 2019 henkilökohtaisessa käytössään kannettava tietokone ja hieman yli puolet Opekaan vastanneista oli saanut tabletin henkilökohtaiseen käyttöönsä. Älypuhelin oli työnantajan toimesta 22 prosentilla Opekaan vastanneista opettajista.

Haastatteluiden perusteella oppilaiden omien älylaitteiden hyödyntämisessä koulutyössä on suuria koulukohtaisia ja opettajakohtaisia eroja. Joissain kouluissa oppilaiden omat laitteet olivat itsestään selvä osa oppitunteja etenkin tiedonhakuun liittyvissä tehtävissä, ja oppilaiden omien laitteiden käyttöä pyrittiin edistämään muun muassa yhteisillä Kahoot-visailuilla ja osallistamalla oppilaat koulun sosiaalisen median kanavien sisällöntuotantoon. Osassa kouluista omien laitteiden käyttö oli kielletty kokonaan koulupäivän aikana.

Tutoropettajatoiminta on lisääntynyt entisestään. Vuonna 2019 vastaajista 85 prosentilla on koulussaan pedagoginen tukihenkilö, eli käytännössä tutoropettaja tai vastaava. Vuonna 2017 luku oli 78 % ja vuonna 2018 se oli 80 %. Rehtorien vastausten perusteella vuonna 2019 jo 93 prosentilla kouluista toimii tutoropettaja, kun vuoden 2017 aineiston perusteella sellainen oli 81 prosentilla kouluista. Opekan ja Ropekan vastausten perusteella tutoropettajia toimii siis tällä hetkellä jo noin yhdeksällä koululla kymmenestä. Toteutukseltaan ja laajuudeltaan tutortoiminta vaihteli haastatelluilla kouluilla kunnan jokaisen koulun neljästä tutoropettajasta yhteen per koulu ja säännöllisistä viikoittaiseen lukujärjestykseen merkityistä tutortunneista tarvittaessa avustaviin tutoropettajiin. Yhdessä koulussa kaikkien opettajien oli myös mahdollista laskuttaa tutortoiminnan budjetista tunteja, jotka kokivat käyttäneensä kollegoiden digitutorointiin. Tosin haastattelussa kävi myös ilmi, että opettajat eivät olleet muistaneet tuota mahdollisuutta aina käyttää. Apua oli siis tarjottu kollegoille ihan vastikkeettakin.

Digitalisaatioon liittyviä hyviä käytäntöjä haastatelluissa kouluissa

Yhteiset verkkoympäristöt helpottavat asioiden jakamista niin opettajien kuin koko kouluyhteisönkin keskuudessa. Avoimuuden ja yhteisöllisyyden koettiin olevan tärkeitä tekijöitä koulujen toimintakulttuurissa. Hyvänä esimerkkinä jakamisen kulttuurista oli erään koulun kalenterisovellus, jonka kautta hoituivat niin opettajankokousten pöytäkirjojen tuottaminen kuin sijaisten hankinta ja tuntisuunnitelmien jakaminen sijaisille.

Tutoropettajat ja vastuutiimit jalkauttavat digitaalisia työskentelytapoja opettajien keskuuteen. Koulun tai kunnan sisällä tapahtunut digiosaamisen jakaminen koettiin erillistä täydennyskoulutusta hyödyllisemmäksi tavaksi edistää digitaalisten resurssien käyttöönottoa. Lähellä arkea tapahtuva oppiminen ja toisaalta vertaiselta saadut vinkit oli helppo viedä heti käytäntöön. Mutta yhtenä esimerkkinä mainittiin myös opetuksenjärjestäjän ylläpitämä “täydennyskoulutustarjotin”, jossa kaikki tarjolla oleva muodollisempi koulutus oli löydettävissä yhdestä paikasta. Tämä helpottaa täydennyskoulutuksiin hakeutumista ja osallistumista.

Oppilaat toimivat monissa kouluissa jo digiagentteina tai mentoreina muille oppilaille – ja myös opettajille. Oppilaat myös kokivat vertaisopettamisen ja -oppimisen digiasioissa hyvin mieluisaksi.

Avoimet yhteiset tilat resursseineen ovat oppilaiden vapaassa käytössä myös oppituntien aikana. Joustavat digiresurssien käyttömahdollisuudet tukevat monipuolisia oppimistapoja silloinkin, kun laitteita on koulun käytössä rajallisesti.

Yhteisopettajuuden eri muodot (yhteissuunnittelu, oppiaineiden jakaminen tai samanaikaisopetus) vahvistavat digitaitojenkin osalta oppilaiden monipuolisia oppimiskokemuksia.

Opettajille ja oppilaille määritellyt digiosaamisen taitotasot tai oppimispolut yhtenäistävät opetuskäytäntöjä ja -sisältöjä sekä takaavat tasavertaisten digitaitojen karttumisen.

Digitalisaation etenemistä hidastavia tekijöitä haastattelujen perusteella

Kunnan tietohallinnon ja koulun yhteistyön toimimattomuus mm. laitehankinnoissa, laitteiden ylläpidossa ja huollossa voi vaikeuttaa koulujen omaa kehitystoimintaa. Opettajat kokivat joissain kunnissa, ettei koulujen tarpeita riittävästi kysytty eikä opettajia aina kuunneltu, kun uusia laitteita hankittiin.

Opettajien käytössä olevien henkilökohtaisten laitteiden puute, sekä oppilaiden 1:1 laitteiden puute voivat estää digitaalisten opetus- ja oppimismuotojen täysipainoista hyödyntämistä, ja siten myös oppilaiden monipuolisten digitaitojen karttumista. Tämä tuli selvästi haastatteluissa esille, vaikka kouluilla oli toisaalta löydetty keinoja vähäisempien laitteiden käyttämiselle, kuten edellisessä kappaleessa todettiin.

Valtakunnallisten ohjeiden riittämättömyys – erityisesti laaja-alaisten oppimistavoitteiden ja ohjelmoinnin opetuksen osalta koetaan kouluissa haasteeksi. Yhdenmukaiset ohjeet ja sisällöt mahdollistaisivat opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteutumisen aiempaa paremmin.

Joidenkin opettajien haluttomuus lähteä kokeilemaan uutta vahvistaa myös oppilaiden eriarvoista asemaa digiosaamisen karttumisen näkökulmasta. Epävarmuus omia taitoja kohtaan sekä muutosvastaiset asenteet vaikeuttavat uusien toimintatapojen kehittämistä ja jalkauttamista kouluissa.

Yhteenveto ja toimenpidesuositukset

Digitaalisuuden korostaminen ei ole ollut, eikä sen tulisi jatkossakaan olla itsetarkoitus perusopetusta kehitettäessä. Sen sijaan, näin ”koronakevään” jälkeen, on entistä selvempää, että kukaan opettaja tai yksikään koulu ei voi jättäytyä digitalisaation kelkasta. Opettajat ja rehtorit painottivat haastatteluissa pedagogisia lähestymistapoja digitalisaatioon, mikä onkin koulujen digikehitykselle hyvä ohjenuora.  Erilaisia sovelluksia ja laitteita on tarjolla paljon. On entistä tärkeämpää pohtia mihin tilanteeseen, mille oppilasryhmälle tai yksittäisellekin oppilaalle ja mihin tavoitteiseen liittyen digitaalinen resurssi tarvitaan ja otetaan käyttöön. Tavoitteena tulee olla oppimisen monipuolisuuden lisääminen tuomalla perinteisempien oppimisen tapojen rinnalle uusia – myös etäopetuksessa hyödynnettäviä mahdollisuuksia, sekä tarjota kaikille oppilaille riittävät perustaidot digitaalisessa osaamisessa opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Tässä kirjoituksessa olen kertonut pääpiirteissään selvityksemme tuloksia eri näkökulmista. Kattavammin niitä löytyy itse raportista, jossa olemme esittäneet myös seuraavat toimenpidesuositukset digitalisaation pedagogisen toteuttamisen tueksi:

  • Oppilaiden tieto- ja viestintätekniikan osaamistasojen määrittely tulisi sisällyttää jo opetussuunnitelman perusteisiin. Opetussuunnitelman perusteissa olisi hyvä kirjata esimerkiksi kunkin vuosiluokan vähimmäisosaamistavoitteet.
  • Opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen laaja-alaisten osaamistavoitteiden toteuttamiseksi tulisi valmistella valtakunnallisesti yhtenäinen ohjeistus.
  • Ohjelmoinnin opetukseen tulisi vahvistaa selkeät sisällöt ja selkeyttää ohjelmoinnin opetusvastuun määrittelyä.
  • Tieto- ja viestintäteknologian perusteiden opetuksen palauttaminen opetussuunnitelmaan omana kokonaisuutenaan on syytä ottaa huomioon seuraavaa opetussuunnitelmaa kehitettäessä. Jos ei haluta palauttaa erityisiä “atk-tunteja” osaksi perusopetusta, tulisi jonkinlaisten intensiivikurssien, esimerkiksi yläkoulun alkaessa, laajentua yleiseksi käytännöksi kansallisen ohjauksen tuella.
  • Opettajien tieto- ja viestintätekniikan osaamistasojen määrittely olisi hyvä toteuttaa myös valtakunnallisesti, jotta oppilaille voidaan taata mahdollisimman tasapuoliset mahdollisuudet tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen.
  • Tutoropettajajärjestelmä olisi varmistettava pysyväksi toiminnaksi, otettava se huomioon jo tuntikehyksessä ja valtion budjetissa.
  • Oppilaiden ja opettajien sekä rehtoreiden tieto- ja viestintätekniikan osaamista tulisi säännöllisesti ja järjestelmällisesti seurata. Osaamista mittaavia testejä olisi hyvä tarjota koulujen käyttöön kansallisen toimijan taholta, kuten esimerkiksi Opetushallituksen tai Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen kautta.
  • Rehtoreiden tulisi edelleen huolehtia opettajien osaamistason tukemisesta täydennyskoulutuksiin kannustamalla ja huolehtimalla koulutukseen osallistumisen edellytyksistä.
  • Kaikille oppilaille tulisi tarjota henkilökohtainen laite käyttöön, ja lisäksi kouluilla olisi hyvä olla yhteiskäyttöisiä, erilaisia laitteita ja muita digiresursseja, jotka mahdollistaisivat monipuolisen digiosaamisen karttumisen.
  • Myös opettajille tulisi ehdottomasti tarjota henkilökohtainen laite käyttöön. Muuten esimerkiksi täydennyskoulutuksissa opittujen asioiden harjoittelu on hankalaa ja opittu voi jäädä viemättä käytäntöön.

Lisätietoja

Digiajan peruskoulu II -loppuraportti: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162236

Itsearviointikyselyt:
https://opeka.fi                   
https://oppika.fi                          
https://ropeka.fi

ICT-taitotesti: http://rosa.utu.fi/taitotesti 


Yläpalkin kuva: Steve Riot, Pixabay

Kangasalan toimintamalli etäopetuksen järjestämiseksi poikkeustilanteissa

Kangasala oli Suomessa ensimmäinen kunta, joka joutui tositilanteessa ratkaisemaan, miten etäopetus käytännössä järjestetään poikkeustilanteessa. Millaisin askelin edetään, kun valmiudet verkkotyöskentelyyn vaihtelevat niin opettajiston kuin oppilaiden välillä?

Kangasalla ohjeet on jaettu linkillä jaettuun dokumenttiin. Ohjeistusta kehitetään koko ajan saatujen kokemusten pohjalta ja linkin kautta kaikki pääsevät koko ajan ajantasalla olevaan ohjeistukseen.

Tällä hetkellä opetustoimissa ympäri Suomea työstetään kuntakohtaisia ohjeistuksia, miten opetus järjestetään poikkeustilanteessa, kuten tässä koronaviruksen aiheuttamassa, nopeasti eskaloituvassa tilanteessa.

Pohjaksi voi ottaa esimerkiksi tämän Vesa Hurstin jakaman toimintamallin: Toimintamalli etäopetuksen järjestämiseksi poikkeustilanteissa

Malli on julkaistu Vesan luvalla.

DigiKilta-selvityksen kannessa oleva kuva kaarevasta kirjahyllystä

Digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimus Suomessa – DigiKilta-selvitys 2020

Teksti: Jaakko Vuorio, Tampereen yliopisto

Tutkijoilla yleisesti tiedossa oleva ongelma on, että tutkimushankkeissa tuotettu tutkimustieto ei aina saavuta käytännön toimijoita, kuten opettajia ja opetuksenjärjestäjiä. On tietenkin niinkin, että myös tutkijat eivät aina ole täysin selvillä millaista tutkimusta yliopistoissa oikein tehdään. DigiKilta halusi saada selville, millaista digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimusta on löydettävissä kotimaisista yliopistoista. Asiaa selvitettiin tutustumalla tieteenalan toimijoihin, tutkimusrahoituksiin ja lopulta tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.

Digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimus Suomessa:
Digikilta-selvitys 2020
Vuorio, Jaakko
Tampereen yliopisto
2020
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/119900

Selvityksessä tarkastellaan kuluneen vuosikymmenen eli vuosina 2010-2020 rahoitettua kotimaisten yliopistojen tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Aineisto koostuu tutkimushankkeista, jotka edustavat suurta osaa kotimaisista ja kansainvälisisistä tutkimusrahoituksista aina Suomen Akatemian hankkeista Euroopan Unionin Horisontti 2020 -hankkeisiin. Otoksesta puuttuu EU:n Erasmus+ -hankkeet, säätiöiden rahoittamat hankkeet, sekä Opetushallituksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeet. Lopullinen aineisto koostuu 115:sta tutkimus- ja kehittämishankkeesta, joille tehtiin laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimushankkeet teemoiteltiin tutkimuskategorioihin. Aineistoa tuettiin vielä tutkimusryhmien edustajilta kerätyllä kyselyllä liittyen tieteenalan hankkeisiin ja tulevaisuuden näkymiin.

Kuluneen vuosikymmenen euro- ja hankemäärältään merkittävä tutkimusteema on ollut STEM (Science, Technology, Engineering, Mathematics). Muita keskeisiä tutkimusteemoja ovat olleet internet- ja informaatiolukutaitoihin keskittyvät tutkimushankkeet, pelit ja leikillisyys sekä digitaalisten oppimisympäristöjen tutkimus. Toistaiseksi tekoälyyn liittyvät tutkimushankkeet eivät ole nousseet merkittävästi esille tutkimushankkeissa, kuten voisi julkisen keskustelun perusteella päätellä. Tilanne voi tietenkin muuttua 2020-luvulla. Täydellinen listaus tutkimusteemoista on löydettävissä itse selvityksestä.

Entäpä tutkijat? Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa koneoppimiseen ja tekoälyyn liittyvät tutkimushankkeet lisääntynevät entisestään. Muita tutkijoiden esille tuomia keskeisiä teemoja ovat oppimisanalytiikka, XR eli keinotodellisuus, pelillisyys, ja erilaiset henkilökohtaiset avustajat ja oppimista tukevat botit. Siinä missä teknologia kehittyy, on myös oppimisen tutkimuksen teoreettista tietämystä lisättävä, jotta tutkimus ei ainoastaan seuraa teknologista kehitystä jääden passiiviseksi ja liian reaktiiviseksi. Teknologian kehittyessä on tutkijoiden ylläpidettävä ja peräänkuulutettava myös eettistä keskustelua teknologian ja oppimisen välisistä yhteyksistä. Tutkijat tarkastelevat myös hieman pessimistisesti jos tieteenala typistyy liialti luonnontieteellisten aiheiden ympärille.

Selvitys antaa poikkileikkaavan kuvan kotimaisesta digitaalisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuksen tieteenalasta sekä nykytilanteesta. Erityisen hyödyllinen selvitys voi olla käytännön opetus- ja kasvatusalan toimijoille, joille tutkimustoimijat ja -hankkeet voivat olla hieman tuntemattomampia, mutta myös tutkimusyhteisöille, jotka etsivät uusia tutkimusavauksia tai kenties uusia tutkimuspartnereita tulevaisuuden seuraaviin menestyksekkäisiin tutkimusavauksiin ja -ehdotuksiin. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, löytäisivätkö tutkimusyhteisöt täysin uudenlaisia avauksia, jopa yllättäviäkin sellaisia, uusista yhteistyön ja tekemisen muodoista. Tämä vaatinee myös tutkimusrahoittajien ja erilaisten rahoitusohjelmien kehittymistä sellaiseen suuntaa, joka mahdollistaa uudenlaisten tutkimusavausten tukemisen.

Webinaarivinkki: Avointen oppimateriaalien kirjaston julkaisuwebinaari 9.3.2020

Avointen oppimateriaalien kirjasto on opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen yhteistyössä kehitettävä palvelu Creative Commons -lisensoitujen oppimateriaalien jakamiseen ja löytämiseen jatkuvassa oppimisessa.

Avointen oppimateriaalien kirjaston julkaisuwebinaari
9.3.2020 klo 12-14
Lisätiedot ja ilmoittautumiset >>

Webinaarissa julkaistaan Avointen oppimateriaalien kirjaston haku, minkä lisäksi Avointen oppimateriaalien edistäminen -työryhmän jäsenet kertovat mitä on odotettavissa tulevaisuudessa Avointen oppimateriaalien kirjaston ja avointen oppimateriaalien edistämisen saralla.

Muistathan myös samana päivänä järjestettävän OppilasAgentti-webinaarin >>

Viisi kättä työpöydän yllä nyrkit vastakkain yhteistyön merkiksi

Yhteisökehittäminen haastaa älykkäät kaupungit ja kunnat

Lähes kaikki kunnat ja kaupungit pohtivat kiihtyvällä tahdilla, mitä älykkyys oikein tarkoittaa kunkin kaupungin ja kunnan osalta. Kuntatalouden haasteet eivät tulevaisuudessa tule vähentymään, vaan kunkin kunnan ja kaupungin on omalta kohdaltaan mietittävä, miten älykäs teknologia ja älykkäät palvelut voivat auttaa järjestämään joustavampia, parempia ja laadukkaampia palveluita kuntalaisille. Tämä ei ole yksinkertaista, sillä isoilla kaupungeilla on erilaisia haasteita verrattuna pienempiin kuntiin jo kokoeron vuoksi. Lisäksi resurssit ja toimintaympäristöt vaihtelevat paljon monestakin tekijästä johtuen.

Eroista huolimatta myös yhteisiä haasteita on löydettävissä. Kuntien ja kaupunkien välinen yhteistyö teknologia- ja ohjelmistohankinnoissa on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana, mutta siinä on vielä paljon kehitettävää. Olen itse useasti miettinyt, miksi kunnat ja kaupungit eivät rakenna kiinteämmin yhteistyöverkostoja, joissa älykkään teknologian ja ohjelmistojen avulla pyrittäisiin yhdessä ratkaisemaan kaikille yhteisiä haasteita. Toimintaprosessit ovat kunnilla ja kaupungeilla suhteellisen samantyyppisiä, jolloin olisi järkevää yhdistää voimia ja osaamista sekä pyrkiä avoimen teknologian avulla yhteiskehittämään ratkaisuja yhteisiin haasteisiin sekä julkaisemaan ne avoimella lisenssillä kaikkien käyttöön. Tämä lisää resurssitehokkuutta sekä hyödyntää usean kunnan ja kaupungin osaamista laajasti yhteiseksi hyväksi.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi Turun kaupungin Turku.fi-palveluun pohjautuva kuntien avoin verkkopalvelualusta, jota myös Kuntaliitto aktiivisesti edistää. Samoin Hämeen ammattikorkeakoulun AvoinHäme-hankkeessa kehitetty Tavastia Events -konsepti on lähtenyt leviämään myös muualle maahan. Tavastia Events perustuu Helsingin kaupungin avoimella lähdekoodilla julkaisemaan Linked Events -tapahtumarajapintaan. Avoimen lähdekoodin hankkeita on löydettävissä myös osoitteessa www.avoinkoodi.fi, johon on koottu Suomen valtionhallinnossa, opetusalalla ja kuntasektorilla käytettäviä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.

Hämeenlinnan kaupunki on käynnistänyt ekosysteemiohjelman, jossa älykkäät palvelut -ekosysteemissä edistetään teemaa OpenHämeenlinna niin avoimen hallinnon kuin avoimen teknologian osalta. Ekosysteemissä on kymmeniä toimenpiteitä (roadmap), joilla Hämeenlinnan alueen yhteisöä pyritään saamaan mukaan yhteisölliseen kehitykseen niin yleisesti kuin teknologian alueella. Espoossa kehitetään varhaiskasvatuksen toiminnanohjausjärjestelmää (eVaka) ja haetaan yhteistyöhön muita kuntia ja kaupunkeja. Yhteisökehittämistä ei tapahdu vain maansisäisesti vaan Suomi ja Viro vievät eteenpäin kahta yhteiskehityshanketta. Tunnetuin on ehkä X-Road, jossa pyritään avoimen lähdekoodin mallilla helpottamaan tiedonsiirtoa julkisessa hallinnossa. X-Road on käytössä laajasti sekä Suomessa että Virossa ja sitä edistää yhdistysmuotoisesti NIIS. Samoin yhteiskehitetään VOLIS-järjestelmää, joka on tukijärjestelmä kokousten päätöksentekoa varten. Järjestelmä on suunniteltu tukemaan esim. lautakuntien ja valtuuston jäsenten julkista päätöksentekoa kokouksissa.

Esimerkkejä yhteisöllisistä kehityskonsepteista on paljon lisää ja kaikkia yhdistää ajatus siitä, että yhteiskehittäminen edistää kaikkien etuja ja antaa mahdollisuuksia resurssitehokkuuteen. Laajemmassa mittakaavassa samaan asiaan yhdistyy digitaalinen itsemääräämisoikeus, josta puhutaan erityisesti EU-tasolla. Julkiset toimijat ovat heränneet ajatukseen, että tietystä näkökulmasta on hyödyllistä pyrkiä digitaaliseen itsemääräämisoikeuteen, missä digitaalisista ohjelmistoista sekä datasta ja niiden käytöstä voidaan päättää itse. On nähtävissä, että yhteisökehittämisen trendi on voimistumassa ja siihen liittyy voimakkaasti digitaalinen itsemääräämisoikeus sekä laajasti avoimen teknologian konseptit ja trendit. Meidän tulisi julkisissa organisaatioissa, yrityksissä ja myös yksilöinä miettiä, miten tämä tulee vaikuttamaan ohjelmistojen ja datan käyttöön tulevaisuudessa sekä miten itse voimme parhaiten hyödyntää yhteiskehittämisen malleja.

Timo Väliharju
Toiminnanjohtaja
COSS ry – Suomen avoimien tietojärjestelmien keskus


Tutustu myös näihin

Lähikuva karttapallosta Euroopan kohdalta.

Maantiedon oppiaine digitalisoitiin Tampereen seudun alakouluissa

Digitalisaatio on muuttanut monta osa-aluetta yhteiskunnassamme, eikä peruskoulu ole mikään poikkeus. Vaikka helmitauluilla laskemisesta on kulunut pitkä aika, perinteinen kirja on sitkeästi pysynyt yleisimpänä oppimateriaalina. Tähän on pian tulossa Pirkanmaalla muutos, ja tulevaisuudessa ehkä koko maassa.

Mediamaisteri on yhdessä Tampereen kaupunkiseudun kuntien kanssa toteuttamassa ennennäkemätöntä verkko-oppimisen hanketta. Aivot yhdessä käyttöön -hankkeessa lähdettiin selvittämään, miten kokonaisen oppiaineen opetussuunnitelman digitalisoiminen onnistuu. Aiheeksi valittiin ympäristöoppi, ja tavoitteena on täysin digitaalisen oppimateriaalin luominen 3 – 6 luokille vuoteen 2021 mennessä. Ensimmäisenä hankkeessa tuotettiin 4. luokan Eurooppa -oppimateriaalit, jotka otettiin käyttöön alkuvuodesta. 

Hanke tähtää opetussuunnitelman mukaisen oppimateriaalin tuottamiseen, joka tukee niin oppimisen kuin opettamisen kehittämistä. Lisäksi edelleen muokattavien materiaalien odotetaan tuovan kustannussäästöjä tulevaisuudessa. Hankkeessa yhdistyy innovatiivisuus ja intohimo verkko-oppimiseen, ja Mediamaisteri on ylpeänä mukana luomassa tulevaisuuden koulua.

Kuin oppikirja, mutta verkossa

Aivot yhdessä käyttöön -hankkeen oppimateriaali tulee käsittämään koko ympäristöopin opetussuunnitelman digitaalisessa muodossa. Materiaali löytyy verkko-oppimisympäristöstä, jota Tampereen seudulla kutsutaan Repuksi. Reppu on Mediamaisterin tuottama oppimisympäristö, joka pohjautuu moodle -teknologiaan. 

Mediamaisteri on toiminut hankkeen teknisenä asiantuntijana sekä pääyhteistyökumppanina sisällöntuotannossa. Hankkeen aineisto on eräänlainen interaktiivinen diasarja, joka on tuotettu H5P-nimisellä sisällöntuotantotyökalulla. H5P:llä pystytään luomaan valmiiden pohjien päälle interaktiivista ja aktivoivaa sisältöä. H5P-sisältöpohjat toimivat sapluunana, jonka päälle opettajat voivat luoda ja kehittää laadukasta sisältöä edelleen. H5P-oppimateriaali on visuaalista ja mukaansatempaavaa, aktivoivat tehtävät innostavat ja mittaavat opittua. 

Esimerkki 4. luokan Eurooppa -H5P diasarjasta, teemana kartat.
Esimerkki 4. luokan Eurooppa -H5P-diasarjasta, teemana kartat.
Kuva: Mediamaisteri

Yhteistyön voimaa 

Kokonaisen oppiaineen digitalisointi on ollut jättimäinen projekti, ja se on vaatinut kaikilta osanottajilta sitoutumista. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut sujuva yhteistyö.

Työskentely Aivot-hankkeen parissa on ollut todella mielenkiintoista. Usein isot projektit ovat haastavia, mutta tämä hanke on hyvän yhteistyön ja yhteisen tavoitteen takia ollut yllättävän sujuvaa. Hienointa on ollut tiedonjako, ja avoimuus projektissa.

Alexandra, Mediamaisterin graafinen suunnittelija

Kun digitaaliset aineistot on valmiiksi rakennettu opetussuunnitelman mukaisiksi, opettaja voi joko käyttää niitä opetuksessaan sellaisenaan, tai muokata niitä omien painotustensa mukaan. Aineistot toimivat avoimen lähdekoodin mukaan, ja ne ovat yhteisöllisesti edelleen muokattavissa. Näin ollen maailman ja samalla faktatiedon muuttuessa ei tarvita uusia kirjoja kaikille oppilaille, vaan muutokset voidaan tehdä digitaalisiin versioihin, joita kehittää yhdessä eteenpäin.  

Syksyllä käyttöön uudet oppimateriaalit

Kun koulut avasivat ovensa syksyllä 2019, toteutetut Aivot yhdessä käyttöön -oppimateriaalit julkaistiin Tampereen, sekä Tampereen seutukuntien alueella neljäsluokkalaisten ja heidän opettajiensa käyttöön. Julkaistuista materiaaleista tullaan keräämään palautetta ja aineistoja kehitetään sen perusteella eteenpäin.

Laakereille ei ole jääty lepäilemään muutenkaan, vaan uusia oppimateriaaleja tuotetaan kovaa vauhtia. Tulevan lukuvuoden aikana niitä julkaistaan myös muiden vuosiluokkien käyttöön sitä mukaa kun ne valmistuvat ja läpäisevät tarkistuskierrokset niin ulkoasujen, kuin sisältöjen osalta.

Aivot-oppimateriaaleista ollaan tuottamassa myös yhteen paikkaan koottuja julkisia versioita, jotta oppilaiden vanhemmat ja muut asiasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan materiaaleihin entistä helpommin. 

Vastaisuudessa yhä suurempi osa peruskoulutuksesta on verkko-oppimista, ja Mediamaisteri on intohimolla mukana muokkaamassa tulevaisuuden koulua muuttuviin tarpeisiin.

Lue lisää Aivot yhdessä käyttöön -hankkeen esitteestä sekä Mediamaisterin blogista.


Yläpalkin kuva: Michael Gaida, Pixabay

ITK-konferenssi kutsuu – tule mukaan syksyn webinaareihin!

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa – ITK-konferenssi on Suomen suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma, joka kokoaa vuosittain yhteen noin 2 000 opettajaa, rehtoria, opetusteknologian asiantuntijaa, tutkijaa, päättäjää, opiskelijaa ja muita asiasta kiinnostuneita. Myös DigiKilta on ollut aktiivisesti mukana konferenssissa foorumiesitysten, työpajojen sekä verkostoitumiseen ja tiedon jakamiseen kannustavien ITK-olohuoneiden muodossa.

ITK-ystävät kokoontuvat Hämeenlinnassa jälleen 1.-3.4.2020 konferenssin 30-vuotisjuhlien merkeissä. Konferenssitunnelmaan pääset virittäytymään jo tämän vuoden puolella, kun ITK-webinaarisarja pyörähtää käyntiin 24.9.2019. Webinaareja on luvassa aina tiistaisin klo 14-15 lokakuun loppuun saakka.

ITK-konferenssi kutsuu mukaan 15 minuutin puheenvuoroja digitaalisen koulutuksen ja oppimisen maailmasta. Ehdota kiinnostavaa webinaaripuheenvuoroa 17.9. mennessä!

Tervetuloa mukaan ITK-juhlavuoteen. Aloitetaan webinaareilla, joissa toivottavasti myös sinä olet mukana! Konferenssin CFP on 30.9. – 31.10.2019.

Jarmo Viteli
ITK-konferenssin johtaja

Lisätietoja
https://itk-konferenssi.fi/
ohjelma@itk-konferenssi.fi

STEAM – täyttä höyryä & maker-kulttuuria DigiKilta-kunnissa

Science, Technology, Engineering, Arts and Mathematics – STEAM

DigiKilta-kunnista mm. Oulu ja Turku ovat lähteneet pilotoimaan STEAM-toimintaa. Turussa rakenteilla on varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen yhdistävä tiede- ja teknologiapolku, Oulussa perehdytetään opettajia STEAMiin ja maker-kulttuuriin työpajamuotoisten koulutusten kautta. Tutustu tarkemmin siihen, kuinka STEAM-toiminta on kunnissa käynnistynyt sekä toiminnan tavoitteisiin:


STEAM Turku – täyttä höyryä varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin

Teksti: Salla Sissonen, koordinaattori, Turun kaupunki

Millaisen viestin voisi koodata isänpäivän binäärirannekoruun? Millainen LED-valo vastaisi parhaiten eskarin unihuoneen yövalon puutteeseen? Millainen AR-oppimisympäristö Aurajoen rantaan voitaisiin rakentaa? Miten ratkaistaan merten roskaantuminen tai hillitään ilmastonmuutosta? Mitä sitten tehdään, kun siivousrobotti Armas jää eläkkeelle? Muun muassa näihin STEAM-aiheisiin kysymyksiin ovat turkulaiset varhaiskasvatuksen lapset, koululaiset ja toisen asteen opiskelijat etsineet vastauksia tänä lukuvuonna.

Lukiolainen opastaa kahta eskari-ikäistä iPadin äärellä.
Robopäivänä lukiolaiset ohjasivat eskarilaisia robotiikan saloihin mm. Sphero-pallojen, BeeBottien, Lego-robottien ja lentävien dronejen avulla

Kokeilupilotit ovat osa STEAM Turkua, jonka puitteissa on tänä lukuvuonna tehty monipuolista yhteistyötä eri oppiaineiden ja oppilaitosten välillä. Kokeilut ovat ulottuneet pienistä yhden ryhmän hakkerointitempauksista tai 3D-työpajoista koko Turun STEAMit! –pilottirahoitukseen ja aina Lounais-Suomen yhteistyökunnat kattavaan STEAM junior -haastekilpailuun saakka.

Mikä STEAM Turku?

Yksisarvispehmo eskarin pöydällä.
4.-9.-luokkalaisten suunnittelema ja toteuttama yksisarvinen valaisee eskarin unihuonetta sarvensa kärjen LED-valolla.

Turun kaupunki solmi huhtikuussa 2018 yhdessä alueen korkeakoulujen ja Turku Science Park Oy:n kanssa Teknologiakampus-sopimuksen, joka keskittyy tekniikan alan koulutustarjonnan ja tutkimuksen lisäämiseen. Yhteistyön tavoitteena on, että Turun korkeakouluista valmistuu lisää tekniikan kandidaatteja, diplomi-insinöörejä, insinöörejä, YAMK-insinöörejä ja merenkulun ammattilaisia alueen lisääntyviin tulevaisuuden tarpeisiin.

Syksyllä 2018 käynnistynyt STEAM Turku -hanke on osa Turun kaupungin toimintakokonaisuutta tässä yhteistyössä. Hankkeen toteutuksesta vastaa Turun kaupungin sivistystoimiala. STEAM Turku -hankkeeseen liittyy kokonaan tai osittain 18 erillistä projektia, joita toteutetaan koko toimialalla tai yksittäisillä palvelualueilla. Hankkeen rahoituksesta vastaavat Turun kaupungin konsernihallinto ja sivistystoimiala sekä erilaiset ulkopuoliset rahoittajat (ESR, EAKR, OPH, OKM jne.).

STEAM Turku -hankkeessa rakennetaan varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen yhdistävä tiede- ja teknologiapolku. Lisäksi tavoitteena on monipuolistaa yhteistyötä korkeakoulujen ja yrityselämän suuntaan sekä eri STEAM-työtä tukevien projektien kesken. Tavoitteena on mm. lisätä suoria väyliä toiselta asteelta jatko-opintoihin sekä kehittää uusia digitaalisia ratkaisuja, opetussisältöjä, oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä.


Oulun mallia kehittämässä STEAM-opinpolkuun ja makerspace-tiloihin

Teksti ja kuvat: Arto Niva, TVT-kehittäjäopettaja, Sivistys-ja kulttuuripalvelut, Oulun kaupunki

Kuusi oululaista koulua päätti lähteä kehittämään STEAM-henkistä opetusta keväällä 2018. Väkeä liittyi mukaan myös Oulun kaupungin Sivistys- ja Kulttuuripalveluista sekä Oulun Yliopistolta. Matkan varrelle on mahtunut monia vaiheita. Oltaessa uuden äärellä täytyy uskaltaa vain mennä eteenpäin ja kokeilla uusia asioita. Se on mukavampaa yhdessä, kokemuksia jakaen.

Hanke syntyi aidosta tarpeesta. Haluamme luoda yhteisön, joka panostaa taitopedagogiikkaan ja huomioi tulevaisuuden tuomat haasteet. Oppilaiden osallistaminen, innovointi, ongelmanratkaisu ja yhteistyö ovat kaiken tekemisen keskiössä.

Tämä kaikki vaatii paljon tekemistä, keskustelua, yhteistyötä ja verkostoitumista. Mukaan mahtuu onnistumisia ja epäonnistumisia. Tämä kaikki on osa prosessia.

Aloitimme STEAMiin kouluttamisen pilottikoulujen rehtoreista, koska heidän tukensa muutoksessa on todella tärkeää.

Iván Sánchez Milara kertoo Oulun Yliopiston Fab Labin työpajassa STEAM-opettajille, miten syntyy hyvä makerspace-tila.

Alkusyksyllä 2018 kuuden koulun rehtorit kokoontuivat kolmena iltapäivänä Oulun Yliopiston Fab Labiin tekemään ohjatusti projekteja ja keskustelemaan toimintakulttuurin muutoksesta ja pedagogiikasta. Jatkumona tälle pyörähtivät opettajien koulutukset käyntiin marraskuussa. Opettajien koulutuksissa syvennytään kuudessa koko päivän mittaisessa työpajassa STEAMiin ja maker-kulttuuriin. Jokaisesta pilottikoulusta koulutuksiin on osallistunut kaksi opettajaa. Heidät on jaettu kahteen ryhmään.

Pilottiopettajan harjoitustyö Oulun Yliopiston Fab Labin työpajassa.

Olemme järjestäneet muutamia yhteisiä Hackathon-päiviä ja muita tapaamisia, joiden aikana paneudumme isommalla porukalla johonkin teemaan.

Ohjausryhmä, jossa on edustajia joka koululta, yliopistolta ja kaupungin kehittäjäopettaja, kokoontuu noin parin kuukauden välein. Ohjausryhmässä vaihdetaan kuulumisia, jaetaan hyviä käytänteitä ja suunnitellaan tulevaa.

Keskeisimpänä yhteisenä missiona on luoda malli, jonka avulla STEAMia ja maker-kulttuuria voitaisiin jalkauttaa muillekin kouluille.

Tällä hetkellä keräämme kouluilta prosessien kuvauksia oppimiskokonaisuuksista. Joitakin kuvauksia on myös odotettavissa koulujen makerspace-tilojen synnystä ja taustoista.

Harjoitustyön äärelle Oulun Yliopiston Fab Labin työpajassa.

Kouluilla tapahtuu paljon ja olemme huomanneet STEAMista löytyvän todella monenlaisia rajapintoja. Yhteydet yrittäjyyskasvatukseen ja kiertotalouteen löytyvät helposti ja selkeitä näyttöjä meillä on myös syrjäytymistä ehkäisevistä vaikutuksista.

Hankkeemme antia oli hyvin esillä ITK:ssa viime kuussa. Ympäri Suomea saapui ihmisiä työpajaamme. Koko päivän työpajassa käytiin todella hienoa keskustelua ja mukaan mahtui paljon STEAM-henkistä tekemistä.

Yli-Iin STEAM-toiminta ja makerspace Värkkäämö oli myös esillä ITK-foorumissa.

Lisätietoa löytyy STEAMinOulu-blogista ja useat pilottikouluistamme kertovat kuulumisistaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Merkinnällä #steaminoulu löytyy aika paljon materiaalia.


Linkkejä

Opettajien digiosaaminen on parantunut edelleen, oppilaat kaipaavat vielä lisää aktivointia

Teksti: Erika Tanhua-Piiroinen ja Suvi-Sadetta Kaarakainen

Valtioneuvoston kanslian rahoittama Digiajan peruskoulu -hanke päättyi vuoden 2018 lopussa ja hankkeen loppuraportti julkaistiin 15.2.2019. Jo väliraportissa 2017 näkynyt maltillinen kehitys on jatkunut ja opettajien digiasioiden osaaminen on parantunut. Oppilaiden osaamisessa vastaavaa kehitystä ei selvityksen perusteella vielä näy. Oppilaat osaavat kuitenkin tuottaa monenlaisia digitaalisia sisältöjä ja ovat aktiivisia sovellusten käyttäjiä vapaa-ajallaan. Tämä potentiaali kannattaakin kouluissa hyödyntää entistä paremmin.

Loppuraportissa digitalisaation tilaa arvioitiin samojen teemojen kautta kuin vuoden 2017 väliraportissa, eli strategian, toimintaympäristön, opettajien ja oppilaiden digitaalisen osaamisen, digiresurssien hyödyntämisen sekä kehittymisen ja tuen näkökulmista. Lisäksi tarkasteltiin digitalisaation yhdenvertaisen toteutumisen taustatekijöitä ja kiinnitettiin huomiota ohjelmointiosaamisen tilanteeseen. Aineistona käytettiin vuosien 2017 ja 2018 vastauksia opettajien, rehtorien ja johtajien sekä oppilaiden itsearviointikyselyihin (Opeka, Ropeka ja Oppika) ja opettajien sekä 9. luokan oppilaiden ICT-taitotestin tuloksia. Koko raportti löytyy Valtioneuvoston sivustolta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161383

Strategia

Koulujen strategiatyössä on tapahtunut seurantavuosien aikana positiivista, joskin hidasta, kehitystä. Tavoitteiden jalkauttaminen osaksi kouluyhteisön toimintaa on vielä vaiheessa. Positiivista kehittymistä on tapahtunut muun muassa yhteisen vision olemassaolossa ja työyhteisön tukemisessa teknologiaa hyödyntäviin pedagogisiin käytänteisiin opetus- ja oppimisprosessissa. Digitalisaation mahdollisuuksia sisällytetään aiempaa enemmän koulun yhteisiin tavoitteisiin ja opettajan työn kokonaissuunnittelussa pyritään yhä enemmän huomioimaan myös digitalisaatioon liittyvät asiat, ja niille asetetaan tavoitteita.

Kuvio 1. Strategian määrittely ja sen tunteminen opettajien keskuudessa ovat parantuneet seurantajaksolla 2017 – 2018.

Kuvio 2. Kouluyhteisön sitoutuminen digitalisaation mukanaan tuomiin toimintatapoihin on rehtoreiden vastausten mukaan parantunut seurantajaksolla.

Toimintaympäristö

Kokonaisuudessaan opettajien tyytyväisyys toimintaympäristöön laitteiden ja tietoverkkojen saatavuuden ja toimivuuden suhteen on pysynyt lähes ennallaan vuosien 2017 ja 2018 välillä. Tietoverkkojen toimivuuden suhteen opettajien tyytyväisyys on kuitenkin hieman noussut (asteikolla 1-5, vuonna 2017: ka =3,55 ja 2018: ka =3,81, p < 0,001). Opettajat ovat näin ollen keskimäärin jokseenkin tyytyväisiä saatavilla olevien verkkojen toimivuuteen.

Oppika-kyselyn mukaan oppitunnilla käytettävistä laitteista tabletit ovat oppilailla selkeästi yleisimpiä. 5.luokan oppilaiden vastausten perusteella erityisesti henkilökohtaisten tablettien määrä on lisääntynyt edellisestä lukuvuodesta peräti viidellä prosentilla. Oppitunneilla käytettävien laitteiden määrä ei kuitenkaan näytä tarkoittavan sitä, että niitä käytettäisiin oppitunneilla usein: Tietokonetta ja tablettia ei käytetä joka päivä ja kahdeksasluokkalaisista valtaosa ei käytä tablettia lainkaan.

Digitaaliset ja muut oppimisresurssit

Digiresursseja käytetään kouluissa edelleen vaihtelevasti. Sekä opettajat että oppilaat ilmoittivat keskeisinä ja jokapäiväisinä oppimisresursseina oppikirjat, vihot ja monisteet. Digiresurssien käyttö on vielä monessa oppilaitoksessa verrattain vähäistä. Oppilaat ovat aktiivisia digilaitteiden käyttäjiä vapaa-ajallaan, mutta koulutyössä niitä hyödynnetään vielä varsin satunnaisesti. Selvityksen perusteella opettajat käyttävät tietokoneita ja tabletteja opetuksessa oppilaita enemmän ja ovat oppitunneilla pääasiallisia teknologian käyttäjiä.

Interaktiivisten esitystaulujen suosio on kasvanut seurantajaksolla selkeästi, mutta edelleen niitä käytetään opettajien mukaan keskimäärin vain joillakin tunneilla. Tiedon esittäminen opetustilanteessa on opettajien yleisimpiä teknologian käyttötapoja, ja se on edelleen lisääntynyt tutkitulla aikavälillä.

Kuvio 3. Opettajien aktiivisuus digiresurssien käytössä on lisääntynyt erityisesti interaktiivisten esitystaulujen, digitaalisten oppimisympäristöjen ja toimisto-ohjelmien käytössä sekä tiedon esittämisessä opetustilanteessa.

Osaaminen

Opettajien osaaminen kehittyy maltillista vauhtia. Selkeimmin kehitys näkyy, kun tarkastellaan opettajien omaa arviointia osaamisestaan kolmen seurantavuoden ajalta (kuvio 4). Kun vuoden 2016 aineistossa vielä viidesosa opettajista koki digitaalisessa osaamisessaan olevan puutteita, on luku vuoden 2018 aineistossa enää 10 prosenttia. Pääosa opettajista kokee edelleen olevansa perustason osaajia. Henkilöstöryhmittäin ja ikäryhmittäin tarkasteltuna eniten puutteita kokivat osaamisessaan erityisopettajat ja yli 50-vuotiaat opettajat. TVT-asiantuntijoiksi itsensä arvioineista, joita on kaikissa ikäryhmissä alle seitsemän prosenttia, vähiten on alle 30-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita.

Mies- ja naisopettajien arviot omasta osaamisestaan erosivat myös jonkin verran. Erityisesti kahdessa osaavimmassa ryhmässä naisten osuus on huomattavasti (lähes 10 %) pienempi kuin miesten. Samansuuntainen tulos näkyy myös ICT-taitotestissä sekä testipisteiden että opettajien omien osaamisarvioiden vertailussa.

Kuvio 4. Opettajien arviot osaamisestaan ovat parantuneet selvästi vuodesta 2016. enää 10 % opettajista arvioi osaamisessaan olevan puutteita.

Positiivista kehitystä on tapahtunut myös ICT-taitotestin tulosten perusteella. Niin mies- kuin naisopettajienkin väline- ja sisältötaidot ovat parantuneet tilastollisesti erittäin merkitsevästi (kaikkien osalta p < 0,001) tarkasteluvuosien välillä. Opettajien keskuudessa myönteistä kehitystä on tapahtunut sekä niiden opettajien taidoissa, jotka osallistuivat tutkimukseen molempina tarkasteluvuosina, että yleisesti vuosien 2017 ja 2018 otoksiin osallistuneiden opettajien taidoissa.

Miesopettajien väline- ja sisältötaidot todetaan edelleen merkitsevästi naisopettajia paremmiksi (p < 0,001). Opettajat menestyivät molempina tarkasteluvuosina ICT-taitotestin perusteella parhaiten tiedonhaussa, viestinnässä, mobiilisovellusten päivittämisessä, tekstinkäsittelyssä ja tietoturvaan liittyvissä kysymyksissä. Heikointa suoriutuminen oli ohjelmoinnissa, tietoverkoissa, asennettavien sovellusten turvallisuuden arvioinnissa, kuvankäsittelyssä sekä tietokoneiden perustoiminnallisuuksien hallinnassa.

Kuvio 5. Opettajien ICT-taitotestin väline- ja sisältötaitoja vaativien tehtävien hallinta (%) vuosina 2017 ja 2018.

Ohjelmointiosaaminen

ICT-taitotestin perusteella opettajien alkeisohjelmoinnin taidot ovat kohentuneet vuosien 2017 ja 2018 välillä. Erityisesti parantumista on tapahtunut naisopettajien ja luokanopettajien taidoissa, mikä on rohkaiseva havainto: taidot ovat parantuneet eniten alkeisohjelmoinnin heikoimmin hallitsevien opettajien keskuudessa. Keskimäärin miesopettajat hallitsevat alkeisohjelmoinnin osa-alueet naisopettajia paremmin ja digitutorina toimivat opettajat kollegojaan huomattavasti paremmin. Yhdeksännen luokan oppilaiden osaamisessa sen sijaan ei ole tapahtunut muutosta tarkasteluvuosien välillä. Kaikkiaan 89 prosenttia oppilaista jäi kokonaan vaille pisteitä alkeisohjelmoinnin tehtävässä. Opettajista jäi vastaavasti vuonna 2017 alkeisohjelmoinnin osa-alueella vaille pisteitä lähes kaksi kolmasosaa ja vuonna 2018 enää alle puolet.

Opeka-kyselyn perusteella vain noin 22 prosenttia kaikista vastaajista on kokeillut graafista ohjelmointia oppilaiden kanssa. Määrä on kuitenkin noussut vuosien 2017 ja 2018 välillä noin kolme prosenttia. Opettajien omien arvioiden perusteella graafisen ohjelmoinnin osaaminen on vielä heikkoa, mutta sekä miesten että naisten arviot osaamisestaan ovat kuitenkin kohentuneet edellisvuoteen verrattuna (kuvio 6).

Kuvio 6. Nais- ja miesopettajien omat arviot graafisen ohjelmointiympäristön osaamisestaan ja muutokset arvioissa vuosien 2017 ja 2018 välillä (Opeka-kysely).

Opettajille suunnattu ohjelmointiaiheinen täydennyskoulutus näyttää siis vaikuttaneen näinkin lyhyen tarkastelujakson aikana varsin positiivisesti opettajakunnan taitoihin. Yläkoulujen päättävien oppilaiden ohjelmoinnin tehtävien heikko menestys kertonee kuitenkin enemmän koodin lukemiseen tottumattomuudesta kuin ohjelmointitaitojen puutteista, sillä alkeisohjelmoinnin tehtävät eivät edellyttäneet varsinaista ohjelmointiosaamista – sen sijaan ne edellyttivät ongelmanratkaisutaitoja ja loogista päättelykykyä sekä kykyä lukea ja antaa toimintaohjeita.

Digitalisaatio etenee pedagogiikan ehdoilla

Digitalisaatio etenee kouluissa maltillisesti. Digitaalisia oppimisympäristöjä ja materiaaleja otetaan käyttöön painettujen oppikirjojen ja muiden oppimateriaalien rinnalle mitä ilmeisimmin pedagogisten tavoitteiden ja oppimistilanteen mukaan. Vuonna 2019 käynnistyneen Digiajan peruskoulu II -hankkeen laadullisen aineiston keruu on käynnissä parhaillaan ja antaa jo viitteitä saman suuntaiseen kehitykseen. Jatkohankkeen tuloksista kerromme loppuvuodesta 2019.

Tutoropettajia toimii jo suuressa osassa kouluja ja sen vaikutuksia opettajien osaamiseen on mielenkiintoista seurata edelleen. Vuonna 2016 kerätyn Opeka-aineiston avoimissa vastauksissa koulutukseen pääseminen koettiin yhtenä merkittävistä digitalisaation etenemisen esteistä. Sen jälkeen tutoropettajatoiminta on toden teolla käynnistynyt ympäri Suomen, ja vaikuttaa siltä, että tutoropettajat ja muu vertaistuki koulun arjessa tulevat helpottamaan opettajien osaamisen paranemista ehkä jopa enemmän kuin varsinaisen koulutyön ulkopuolella järjestettävä täydennyskoulutus.

TOIMENPIDESUOSITUKSIA:

  • Rehtoreiden tulee yhteistyössä työyhteisön ja sidosryhmien kanssa huolehtia koulun kehittämistä koskevien strategioiden ajantasaisuudesta ja myös keinoista strategian toteuttamiseksi ja seuraamiseksi.
  • Rehtorin tulee huolehtia, että koulun infrastruktuuri – mukaan lukien langattomat verkot ja laitteet – mahdollistaa monipuoliset pedagogiset ratkaisut sekä opetusta ja oppimisprosessia tukevan teknologian hyödyntämisen.
  • Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia koulujen riittävästä resursoinnista, jotta rehtorit voivat toteuttaa strategian edellyttämät toimenpiteet.
  • Rehtoreille ja koulun johtajille olisi hyvä kehittää oma tutorjärjestelmä. Sen avulla rehtorit saisivat tarvittaessa tukea niin strategioiden tekemiseen kuin niiden seurantaan, sekä moniin muihin koulun muutosjohtamisen haasteisiin.
  • Tutoropettajatoimintaa tulee edelleen vahvistaa tukemaan opettajien teknologista ja pedagogista osaamista ja vakiinnuttaa se osaksi koulutyön kehittämisen rakenteita.
  • Opettajien täydennyskoulutuksen tarjonnassa erityishuomio tulisi nyt suunnata yli 40-vuotiaiden opettajien sekä erityisopetuksen henkilöstön digikoulutukseen.
  • Oppilailla on edelleen merkittäviä puutteita välinetaidoissa ja tietotekniikan perusteiden hallinnassa. Näihin on syytä vakavasti paneutua koulun osalta ja huolehtia että oppilaat saavat riittävät välinetaidot jotka auttavat heitä soveltamaan taitojaan erilaisiin digitaalisin sovelluksiin ja tuotoksiin.
  • Opetuksessa tulisi aiempaa monipuolisemmin hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia oppilaslähtöisesti, esimerkiksi oman sisällön tuottamiseen ja jakamiseen, opiskeluun ja tiedonhankintaan sekä erilaisten yhteiskunnan digitaalisten palvelujen käyttöön liittyvien tehtävien muodossa.
  • Monipuolinen digitaalisten teknologioiden käyttö yhdistyy oppilaiden digiosaamiseen. Kouluissa tulee pyrkiä tarjoamaan lapsille ja nuorille monia erityyppisiä mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia resursseja, laajentaen näin koulun ulkopuolella usein varsin yksipuoliseksi jäävää teknologioiden käyttöä.
  • Luotettavan tiedon kerääminen ja tiedolla johtaminen tukevat koulujen kehittämistyötä. Tämän vuoksi myös koulujen digitalisaatioprosessin pitkäjänteinen seuranta oppilaiden, opettajien ja rehtorien näkökulmista on tärkeää. Siten voidaan taata tasa-arvon parempi toteutuminen oppilaille eri puolella Suomea ja myös kuntien sisällä.

Selvityksessä käytetyt kyselyt ja testit:
http://opeka.fi
http://ropeka.fi
http://oppika.fi
http://rosa.utu.fi/taitotesti/

Yhteystiedot:
jarmo.viteli @ tuni.fi
erika.tanhua-piiroinen @ tuni.fi
suvi-sadetta.kaarakainen @ utu.fi

DigiKilta-selvitys: digitaalisilla ratkaisuilla saadut oppimistulokset

Teksti: Antti Syvänen, TRIM-tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto

Opettajien puheessa usein vilahtavat sanat “lisäarvo” ja “vaikutus oppimistuloksiin”, kun ollaan ottamassa käyttöön uusia digitaalisille ratkaisuille pohjautuvia opetusmenetelmiä. Opettajalle kyse on ajankäytön riskistä; saadaanko opetuksen muutoksella aikaiseksi parempia oppimistuloksia silkan ajanmukaistamisen ohella. Lopulta saadut oppimistulokset ovat kuitenkin monen tekijän summa, jossa keskeisin tekijä on opettaja itse. Silti käytännön opetustyön tekijä voi esittää kysymyksen: “Millaista tukea kotimainen alan tutkimus antaa opetukselliseen muutokseen liittyvän päätöksenteon kanssa painivalle opettajalle?”

Tämä selvitys tehtiin nopealla aikataululla, rajaamalla tiedonhaku pitkään toimineiden yliopistojen tutkimusryhmien julkaisuihin. Julkaisuista etsittiin etenkin kouluympäristössä saatuja oppimiseen liittyviä tuloksia – sekä hyviä että huonoja. Etusijalla olivat tutkimukset, joissa saatuihin vaikutuksiin liittyvät tulokset oli kokeellisesti tai kvasikokeellisesti esitetty selkeästi ja rajatusti. Täysin meta-analyyttiseen vaikuttavuuden määrien estimointiin eri kokeilujen aihealueilla ei lyhyestä aikataulusta johtuen ollut mahdollisuutta. Toisaalta, meta-analyysiin soveltuvat tutkimukset rajautuivat matemaattiseen osaamiseen ja lukemaan oppimiseen liittyviin kokeiluihin. Valtaosa löydetystä aineistosta oli kuvailevaa määrällistä tutkimusta tai laadulliselle aineistolle pohjautuvaa, joista saatuja oppimistuloksia raportoitiin ilman arviota saadun vaikuttavuuden kokoluokasta.

Selvityksen perusteella etenkin esi- ja alkuopetuksen lukemaan oppimista pystytään tukemaan kehitetyillä digitaalisilla oppimispeleillä (Ekapeli). Ekapeli on myös yleistymässä alkuopetuksen eriyttämisen välineenä. Samoin löytyi vahvaa näyttöä digitaalisten oppimispelien ja oppimateriaalien hyödyntämisestä alakoulun oppilaiden matemaattisen osaamisen edistämiseen (Number Navigation Game, Semideus, Wuzzit Trouble, ViLLE). Lisäksi erilaisia yhteistoiminnallista oppimista tukevia oppimisalustoja sekä mobiileita laitteita hyödyntämällä on mahdollista saada aikaiseksi myönteisiä oppimistuloksia. Nämä tulokset ovat kuitenkin riippuvaisia opettajien ja oppilaiden toimintaa tukevista pedagogisista käytännöistä, jolloin kokonaiskuvan rakentaminen digitaalisella ratkaisulla aikaan saadusta vaikutuksesta on vaikeampaa. Tämän myötä tutkimustieto oppimistuloksiin saadusta vaikutuksen kokoluokasta on näissä tapauksissa vähäistä. Samoin digitaalisten oppimisratkaisujen on havaittu itsessään tuovan käyttöön oppilaita motivoivia toimintatapoja, joskin motivoivuus ei automaattisesti takaa myönteistä vaikutusta oppimistuloksiin.

Kotimainen digitaalisten ratkaisujen opetus- ja opiskelukäytön tutkimus on kuitenkin paljon laajempaa, kuin tässä selvityksessä on kyetty tuomaan esille. Opettajia varmasti myös ilahduttaa, että valtaosa tästä on keskittynyt erilaisten opetuskäytänteiden kehittelyyn. Tämän selvityksen rajoitteena oli, ettei siinä täysin pystytty paneutumaan laadullisissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Lisäksi on mahdollista, että tutkimusryhmien julkaisuihin keskittymällä jäi selvityksen kannalta tärkeätä tutkimusta kartoittamatta.

On tärkeää, että digitaalisten välineiden hyödyntämisen ja oppimistulosten välisestä yhteydestä kertyvän tutkimustiedon syventämistä jatketaan. Myös tätä selvitystä täydennetään vielä lähikuukausina. Voit tukea tätä pyrkimystä vinkkaamalla selvityksen kannalta merkityksellisistä tutkimuksista lomakkeella >>>